Viimeistä kertaa neuvolassa
Juhannusviikolla käväisin myös neuvolassa, toivottavasti viimeistä kertaa tämän raskauden aikana. Tapasin vakikätilöni Carolin ja tällä kertaa myös latinomieskätilöopiskelija Yulianin, joka varsinaisesti ”piti” neuvolakäyntini Carolin vahtiessa taustalla, että kaikki meni nappiin. Hauskaa, en olekaan aiemmin täällä törmännyt miespuolisiin kätilöihin.
Koska sweep- ja induktiopäiväni on jo sovittu kalenteriin, tämänkertainen palaveri oli aika lyhyt ja rutiininomainen. Sf-mitta oli 39 cm, verenpaine edelleen hyvä (112/68), mutta virtsassa oli häivähdys proteiinia, mistä syystä näyte lähetettiin jatkotutkimuksiin. Virtsatieinfektiota epäiltiin, vaikka eipä minulla oireita ole ollut. Jos olen onnistunut saamaan elämäni ensimmäisen virtsiksen, siihen määrätään kuulemma antibiootteja, eli ei sen dramaattisempaa tiedossa.
Eddie köllöttelee edelleen pää alaspäin (huh helpotus), muttei ainakaan vielä tuolloin tutkimuspäivänä ollut Carolin mukaan kuin noin viidesosan laskeutunut. (Sittemmin olen toiveikkaasti alkanut kuvitella, että palleassa olisi tilavuus lisääntynyt, eli olisikohan tyyppi painunut jo enemmän lähtökuoppiin? Vessassajuokseminen ei tosin ole mielestäni tiheentynyt.) Carol oli myös sitä mieltä, että muksu olisi kohdussa selkä selkää vasten eli ei ihan ideaaliasennossa. Kuulemma tuossakin asennossa voi synnyttää, mutta saattaa tietää mutsille aikamoisia selkäsärkyjä, kun beiben selkäranka painaa omaa rankaa vasten. Ohjeeksi sain olla löhöämättä sohvalla lantio lysyssä; pitää istua selkä suorassa tai mieluiten vielä vähän etukenossa, jolloin lapsi saattaisi kellahtaa oikeaoppiseen selkä vatsanahkaa vasten -asentoon.
No, ainakin vielä tänä aamuna Eddie on potkiskellut tasapuolisesti koko ylävatsani alueelle, joten eiköhän se edelleen kölli siellä naama napaani kohden.
Kyselin sweepin, siis sen manuaalisen kohdunsuun venyttämisen, kivuliaisuudesta. Ei se kuulemma kivalta tunnu, mutta kestää vain muutaman minuutin; kyllä minä sen kestän. Ihmettelin ääneen, kuinka täällä ei tunneta Suomessa suosittua ballonkimenetelmää; Carol oli sitä mieltä, että ballonkia on kyllä täälläkin kokeiltu, mutta todettu sormi-sweepin olevan kivuttomampi ja yhtä tehokas konsti synnytyksen käynnistämiseksi. Hoppas!
Kävimme myös läpi synnytyssuunnitelmani, tai siis -toivelistaksihan sitä pitäisi kutsua. Sanoin toivovani vesisynnytystä, mietoja kivunlievityskonsteja ainakin alkuun, pystyväni liikkumaan vapaasti (ennen altaaseen menoa tai jos altaaseen en pääsisi), jatkuvan monitoroinnin välttämistä (jotta pääsen liikkumaan vapaammin), ihokontaktia mahdollisimman pian, napanuoran leikkauksen lykkäämistä kunnes se on lopettanut sykkimisen, ja luonnonmukaista istukan synnyttämistä. Mies haluaa katkaista napanuoran ja pitää vauvaa ihokontaktissa, jos/kun en itse siihen pysty. K-vitamiinipistos on meistä OK. Jos koen tarvitsevani epiduraalia, haluaisin aluksi ainakin niin pienen annoksen, että pystyn yhä liikkumaan. Jos synnytys joudutaan käynnistämään syntocinon-tipalla (eli oksitosiinilla), haluaisin tipan otettavan pois heti, kun supistukset ovat alkaneet (jotta näkisi, pystynkö tuottamaan supistukset itse, jolloin ne ovat yleensa siedettävämpiä kuin isolla syntocinon-annoksella tuotettuna). Jos muksu sattuukin olemaan pepputarjonnassa, en halua edes yrittää alatiesynnytystä, ja jos beibe joudutaan viemään osastolle hoitoon, haluaisin silti opetella rintaruokintaa ja välttää ensi päivinä vauvan pulloruokintaa.
Carol ja Yulian suhtautuivat kaikkiin toiveisiini oikein positiivisesti, mutta saa nähdä, miten asiat etenevät tosipaikan tullen… Carolia en kuulemma tule synnytysosastolla näkemään, hän työskentelee vain antenatal-klinikalla. Yulian on juuri siirtymässä harjoittelussaan synnärille, joten hyvässä lykyssä hän saattaakin vielä tulla meitä vastaan.
Lopuksi sain vielä käskyn/luvan alkaa kaikki vanhan kansan synnytyksenkäynnistyskeinot, jotta sweep ja vielä järeämmät induktiokonstit saataisiin vältettyä. Juhannus on siis mennyt vadelmanlehtiuutetta hörppiessä, ananasta ja tulista ruokaa nautiskellen, saunassa, joogassa, parisuhdetta hoitaen… Saunaa en ole vielä ehtinyt jynssäämään, mutta se on tämän päivän työlistalla. Akupunktiossakin kävin, ihanalla akupunkturistillani Dannyllä, jota hedelmöityshoitoaikoina treffailin viikoittainkin, ja menen häntä moikkaamaan taas maanantaina. Mutta Eddie ei vain ole antanut kuulua itsestään (tai siis on, tyytyväisenä se siellä jatkaa potkutteluaan). Vadelmanlehtiuutteesta olen saanut aika mojovia supistuksia, mutta ne ovat aina kaikonneet parin tunnin tuskailun jälkeen.
No, onhan tässä vielä monta päivää aikaa sweepiin – ja kaipa minä siitäkin selviän, jos niikseen tulee. Ja kaipa Eddiekin jollain konstilla kohdusta ulos saadaan – ja tärkeintähän on kuitenkin, että hengissä ja mahdollisimman terveenä. Kaikki, ihan kaikki muu on loppujen lopuksi toissijaista.