Voiko englantilaisempaa olla?

Alkuviikon anoppilanreissulla ajelimme yhtenä päivänä aivan järjettömän viehättävään pikkukylään. Picture this: olkikattoisia 1700-luvun mökkejä pieniruutuisine ikkunoineen ja metrinpaksuisine seinineen, ympärillä hyvinhoidetut nurmikentät pensasaitoineen ja luonnonkukkapenkkeineen, haapalehto, soliseva puro ja näköala vehreänä kumpuilevan nummimaiseman yli. Mäen päällä valkoiseksi rapattu keskiaikainen kirkko ja ikivanha hautausmaa, jonka sinne tänne kallellaan tönöttävien hautakivien tekstejä ei enää pysty jäkälältä lukemaan.

Englannissa on kaksi Suomen museovirastoa vastaavaa, osin toisiaan täydentävää, osin keskenään kilpailevaa laitosta: English Heritage ja National Trust. Mies ja minä olemme English Heritagen kannatusjäseniä ja pääsemme siten ilmaiseksi mm. Stonehengeen ja moniin linnoihin ja kartanoihin. Anoppi puolestaan on National Trustin jäsen ja tuntee siten paikalliset näköalapaikat, erityisen upeat puutarhat ja muut merkittävät rakennelmat kuin omat taskunsa. Hänen ehdotuksestaan ajoimme lounaalle National Trustin hallinnoimaan Selworthy Greenin kylään – ja saimme söpöysyliannostuksen. Vain Miss Marple puuttui.

Ensi kerralla tänne iltapäiväteelle. Lounaslista koostui lähinnä voileivistä, vaikka kyllä nekin auringonpaisteessa maistuivat. Ja ne kakut – nam!

Pannumyssy! Kukalliset porsliinikupit! Painollinen pitsiliina sokeriastian peittona! En kestä.

Eddie rakastui mummilassa päivänkakkaroihin.

***

Visiting my mother-in-law over the Bank Holiday weekend, we once drove to an impossibly picturesque little hamlet of Selworthy Green for lunch. It is run by National Trust in the Holnicote Estate in North Somerset and has thatched cottages, impeccable greens, a medieval church, and a fantastic view over Exmoor. The only thing missing was a Miss Marple knitting and sipping tea in some corner of the Periwinkle Tea Room gardens. No doubt she would approve of their Somerset cream tea too.