Ylläripylläri

Voi ei. Eieieieieieiei. Eikä!

Minähän jo jossain sivulauseessa mainitsin, että kesällä 1. (epäonnistuneen) IVF-kierroksen jatkoksi, kun überaktiivinen immuunisysteemini oli sekaisin steroideista vierottumisen jälkeen, sain vyöruusun. Iloisesti keskelle otsaa. (Vieläkin on yksi isompi kraateri ja pari pientä varjoa siitä muistona.) Sen takia 2. IVF:ssä ei sitten uskallettukaan käyttää steroideja – siis kortisonia – hillitsemään immuunijärjestelmän hyökkäyksiä kohdun tunkeilijoita vastaan – mutta ei se mitään, kierros meni puihin jo siinä vaiheessa, kun alkioita saatiin tasan nolla. Kolmanteen koeputkihoitoon mennessä olin jo lukemalla vakuuttanut itseni, että miedommat konstit eivät tätä immuunisysteemiä taltuta, joten riskejä punnitsemalla tulimme lääkärin kanssa siihen lopputulokseen, että steroideilla mennään taas, vyöruusun uusimisen riskistä huolimatta.

Nyt kun olen juuri viime viikolla saanut vierotettua itseni tämänkertaisista steroideista, niin arvatkaapa, mikä kauan odotettu ylläripyllärivierailija taas nostaa iloisenpunaista päätään?

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Kävin aamulla lääkärissä ja – vaikka kahden lääkärin voiminkaan ei satavarmaa diagnoosia saatu – siltä halavatun vyöruusultahan se taas näyttää. Punaiset näppylät oikeassa kintussani, nimittäin.

Okei, tämä ei ole maailmanloppu eikä keskenmeno: vyöruusu ei ilmeisesti edes aiheuta vaaraa sikiölle. Mutta voi se silti olla epämiellyttävä ja pahimmillaan johtaa kuukausien hermosärkyyn… ja tietysti on myös (pieni) riski, että tartutan jonkun, jolla ei ole vielä ollut vesirokkoa. (Sama virus; vesirokkoa ei voi saada kuin kerran, mutta kerran vesirokon sairastaneena voi myöhemmin sairastua vyöruusuun, tai vyöruususta voi saada vesirokkotartunnan, jos sitä ei ole vielä potenut.) Sain siis hevoskuurin Aciclovir-nimistä viruksentappajaa – 800 milliä viidesti päivässä viikon ajan! Hyvä pössy, sanoo sikiö.

Tylsää tässä on sekin, etten voi odotella paria päivää ja katsoa, muuttuvatko näpyt vyöruusumaisemmiksi, sillä lääke auttaa vain, jos sen aloittaa kolmen päivän sisällä oireitten havaitsemisesta. Huoh.

Aina yhtä luotettavan Wikipedian ja GlaxoSmithKlinen mukaan Aciclovir ei ole aiheuttanut sikiövaurioita, joskin ”otokset ovat olleet pieniä”, ja sitä myös ”rutiininomaisesti määrätään raskauden aikana, kun hyödyt ovat haittoja suuremmat”. Great. En silti tykkää syödä lääkkeitä raskausaikana.

Sain tohtorilta sitten samalla vaivalla influessarokotteenkin. Kotiin oli tullut tiukkasanainen kirje, jossa minun muistutettiin kuuluvan riskiryhmään ja siksi olisi syytä marssia-hop-hop ottamaan piikki mitä pikimmiten, mutta tarkoituksenani oli silti ensin vähän kyseenalaistaa sen tehoa ja tarkoitusta. Tohtorilla oli kuitenkin piikki pystyssä, ennenkuin ehdin ”flu jab”ia sanoa. Oho. Toivoa sopii, ettei tästäkin raivostuttava immuunipeikkoni jollain lailla pillastu.

Itsesäälipäivä siis täällä (taas). Olen kyllä siis ihan terveen tuntuinen, ei kolota mistään, ja viime kerrallakin (kop kop) vyöruusu meni ohi parissa viikossa. Ja onhan sääri nyt huomattavasti otsaa helpompi peittää ja siten myös vähentää tartuntojen riskiä… Mutta silti! Mun vauva! Toivottavasti sille ei nyt käy mitään. :-(