Talviloma etelässä
Hei ystävä, jos vietät tällä viikolla talvilomaa, ihanaa talvilomaa! Jos et, hyvää loppuviikkoa silti! Meillä vain koululainen lomailee isovanhempien kanssa Lumi-Suomessa, jossa sataa vettä. Onneksi siellä on museo, jossa on oikea karhunpesä, ja uimahalli. Koko perheen talviloman vietimme tällä kertaa jo joulun välipäivinä, silloin lähdimme etelään.
Etelän tarunhohtoisella paratiisisaarella on lämmin ilmanala, näin sesongin ulkopuolella vain vähän turisteja, kiehtovaa paikallishistoriaa ja upea luonto. Saarella voi tarkkailla eksoottisia lintuja sekä monenlaisia merenkulun turvalaitteita, joista jännittävin on edelleen käytössä oleva majakka. Pienen, viehettävän kylän asukkaat ovat ystävällisiä, auringonlaskut hehkuvat punaisen kaikissa sävyissä, välillä tulee niin että katoaa kaikki ajatukset ja kirkas merivesi houkuttelee uimaan (joka päivä kävin!). Sympaattisesta kyläkaupasta löytyy kaikkea mitä Vallilan heili ikinä tarvitsee, kuten maitoa ruotsalaisesta kaurasta, ja tunnelmallisessa kahvilassa voi viettää iltapäivää saarella majailevien luotsien tarinointia kuunnellen.
Matka meren äärelle taittui sujuvasti metrolla, bussilla, toisella bussilla, lossilla ja Eivor-laivalla. Lähdimme kotoa aamulla klo 10.26. (ihan sillain teoriassa olis voinut vähän aiemminkin, kun Onnibus oli lähdössä Kampista 10.40.), ja perillä Utössä olimme samana iltana 19.30. Päivän selvästi pisin kävelymatka oli laivalaiturilta mökille, eikä sekään ollut niin pitkä että edes kolmevuotiasta olisi harmittanut. Tavarat kulkivat helposti maitokärryillä, jotka Utön ihana Hanna tuo laiturille matkalaisia odottamaan, ja päivittäin pari tuntia auki olevasta kaupasta saa tilattua ilta- ja aamupalatarpeetkin valmiiksi.
Utö on meille tuttu ja rakas saari kesäpurjehduksilta, olen viettänyt siellä myös pari keväistä viikkoa ja yhden joulun esikoisen ollessa ihan pieni. Entisessä elämässä liikuin paljon Saaristomerellä myös talvisin, ehkä kerron siitä joskus, nyt meillä on vain kesä ja silloin siellä ovat kaikki muutkin. Otsolle ja nuoremmille lapsille talvisaaristo oli uusi kokemus, joten kun pimeimpänä syksynä huomasimme yhden mökin olevan vielä vapaana, varasimme sen miettimättä.
Okei, pari kertaa tuossa joulun alla ja apinatarhan eppisimmän iltavillin aikaan kysyttiin Otson kanssa toisiltamme, olisiko ollut viisautta valita suoraviivaisemmin saavutettava ja porealtaan tai pari sisältävä lomakohde.
Kerran Otso jopa yltyi pohtimaan, että ihan vaan teoreettisesti jos hankkisi ajokortin, voisi vuokrata auton jolla pääsisi suoraan Pärnäisten laivalaiturille. Ajatus ei kuitenkaan saanut siipiä, sillä Siis nytkö te sitten meinaatte ostaa auton!??!! Me EI SUOSTUTA AUTOON!!! Esikoinen käytti koko lapsipuolueen ääntä ja äänivarat, mutta ehkä sillä on mandaatti.
Ja ei, emme ole ostamassa autoa, eikä ainakaan tämän etelänmatkakokemuksen perusteella perheen ajokortillekaan ole akuuttia tarvetta. Nimittäin, kuulostaa munkin mielestä fiktiolta mutta ei ole: matkapäivät sujuivat ihan tosi helposti ja hyvin! Matkustaminen itsessään, siirtyminen toiseen todellisuuteen, eväät, maisemat! Ja olosuhteet nyt sillä lailla puolesta, että koko ajan oli hauskaa. (Oltiin toki varauduttu 2–4 perheenjäsenen simultaaniin kiukutteluun, mutta ainoa sentapainen tilanne sattui lopulta Otson, mun ja vauvvan kesken matkan viimeisenä yönä. Seuraavana aloitettiinkin unikoulu ja uusi vuosi. )
Utön päivät olivat juuri sitä mitä kaipasimme: aikaa yhdessä ilman mitään erityistä tekemistä, päämäärätöntä kuljeskelua kanervikossa, illat murhamysteerejä Cluedo-laudalla ja hyviä kirjoja. Aamuja jolloin ensimmäisenä näkee horisontin ja toisena majakan, Hannan aina yhtä kiinnostava majakkakierros, en ymmärrä miten siitä vielä viidennelläkin kerralla oppii uutta.
Saaristo talvella, hiljainen meri, aavistus luodoista pimeässä. Loistot ja talojen lyhdyt, vain vähän värejä, niiden kaikki sävyt. Kaipaan sitä aina. Oli ihana loma, ihan liian lyhyt!
Niin että jos jotain teemme ensi kerralla toisin, tilataan mökkiin myös loppusiivous talon puolesta. Jos matkustaa saarelle kaksi päivää, jokainen hetki saarella pitää käyttää saaresta nauttimiseen. On hyvä myös, jos ei siivouksen vuoksi meinaa myöhästyä paluulaivasta. Se on kätevää, koska Eivor ei talviaikaan kulje edes joka päivä.
Paluumatkalla oltiin Turussa vasta kahdeksan jälkeen illalla, joten loman kruunasi vielä hotelliyö, nuoriso-osaston lempijuttu hotelliaamiainen, ja seuraavan päivän vauhdikas juna-ja ratikkamatka suoraan kotiovelle.
Yleisen ihanuuden lisäksi mua kiinnostaa aina mittakaava, siis numerot peliin!
VTT:n lipasto-tietokannan mukaan matkamme eri kulkuvälineillä aiheutti noin 140 kg:n hiilipäästöt, josta bussi- ja laivamatkan osuudet suunnilleen tasan.
Toisaalta, jos olisimmekin päättäneet lomallamme lentää sinivalkoisin siivin Phuketiin, se olisi aiheuttanut atmosfair.de-kompensaatiolaskurin mukaan 34 745 kg:n hiilipäästöt. Joku voi nyt tietysti olla sitä mieltä että Thaimaa olisi ihanampi lomakohde kuin Utö. Ymmärrän, mutta meistä oli ihaninta just näin!
Ihaninta.
Ja sitten vielä toisaalta. Jos meidän 5-henkinen perhe olisi tehnyt tämän saman matkan lauttarantaan henkilöautolla. Kahden hengen kuormituksella matkan päästöt olisivat suunnilleen samat kuin bussillakin, eikä lapsista tullut lisäkuorma sitä olisi lisännyt paljoakaan. Luvut tässä ovat myös hyvin epätieteellisiä. Niihin vaikuttaa paitsi mun matikkapää, myös bussin täyttöaste, molempien ajoneuvojen polttoaineenkulutus, ajonopeus jne. joten todellisuudessa ero voi olla pieni tai vähän isompi kumpaan suuntaan tahansa, tuskin kuitenkaan merkitsevä.
Meidän kannalta se ei muuta oikeastaan mitään. Autoilun suurin kuorma tulee taajama-ajosta, ja suurimmat ilmastosäästöt on saatavissa siitä, että yhä suurempi osa lyhyistä matkoista kuljetaan jalan, pyörällä ja julkisella liikenteellä. Rakastan kävelyä, pyöräilyä ja ratikoita, en edes osaa kuvitella mitä me autolla tehtäisiin. Meille ei koskaan tule omaa autoa, koska olemme valinneet asua paikassa jossa emme sitä lainkaan tarvitse. Ja juuri samasta syystä ei meillä siihen olisi varaakaan. Mutta ehkä sitten kun sähköautoilu kehittyy, voi joskus olla järkevintä tehdä pitkät koko perheen metsämatkat vuokratulla sellaisella. Jos junalla tai purjeveneellä ei pääse. Koska niillä on joka tapauksessa kaikkein hauskinta!
Loppuun vielä kysymys! Onko sulla kotimaan lempikohdetta, johon pääsee vaikka ilman autoa?