Kaikkihan muistaa kauniin prinsessa Ruususen, joka noidan kirouksesta nukkui 100 vuotta linnassaan, heräten tosi rakkauden suudelmaan? Jep jep, nykyajan prinsessa Ruusunen ei nuku noidan kirouksen takia, vaan hänellä on todennäköisesti endometrioosi.

Tahdon heti aluksi huomauttaa, että endometrioosi on erittäin monimuotoinen sairaus ja jokainen nainen kokee sen omalla tavallaan. Tämä teksti kertoo minun kokemuksistani kyseisen sairauden kanssa. 

Minä olen jatkuvasti väsynyt ihminen. Olen niin väsynyt, että olen karvoja ja kynsiä vaille valmis laiskiainen. Ah mikä unelma, roikkua paljas karvapylly paljaana puussa ja liikkua noin 25 metriä päivässä. Nukkuen 20 tuntia päivästä ja heräten vain syömään. Kaikista parastahan olisi, jos saisi ruuat suoraan kannettuna sänkyyn, ei tarvisi välttämättä edes avata kuin toinen silmä.

Syynä jatkuvaan väsymykseeni on endometrioosi, kohdun limakalvon sirottumatauti. Tämä voimakas noidan kirous, jolle ei ole löydetty vastakirousta tai tapaa helpottaa Ruususen väsymystä. Kaikessa tragikoomisuudessaan endometrioosi on kaltaiseni kirjoittajan, joka löytää parhaat aiheet sieltä syvältä minne aurinko ei paista, unelma sairaus. Kuinka luontoäiti onkin voinut olla niin kiero, että keksii sairauden, joka aiheuttaa kroonista väsymystä ja oireita pahentaa se unen lisäksi ainoa looginen helpottaja, kahvi? Taudin, joka aiheuttaa pitkälle kehittyneenä lapsettomuutta ja ainoa helpotustapa oireille on epillerit? 

Kun sain ensimmäisen kerran kuulla lääkärin suusta, että hän epäilee endometrioosia, olin shokissa. Ultrassa näkyi, että toinen munasarjani oli kiinnittynyt kohdun seinään kiinni, mutta varmaksi ei voitu sanoa millä. Lääkärini, kaikessa ammattitaidossaan, kertoi minulle vain yhden asian: ”jos meinaat tehdä lapsia, ne kannattaa tehdä heti”. 19-vuotiaana tuo on viimeinen asia mitä haluaa gynekologilta kuulla.  Tapani helpottaa stressiä ja pelkoa ei kyllä tässä tilanteessa ollut sopiva. Kun minua pelottaa jokin, minä opiskelen aiheesta. Kaikki, jotka ovat googlettaneet oireitaan tietää mistä nyt on kyse: löysin artikkeleja, joissa endometrioosi oli naisella levinnyt jopa keuhkoihin ja sydämeen asti. Artikkeleja, joissa kerrotaan lapsettomuudesta ja invalidisoivista kivuista. Pikku-Tiiu oli paskat housussa, itkuinen ja pää täynnä pahimpia endo skenaarioita.

Endoni aiheuttaa kiusallisia tilanteita, joista jaksan edelleen repiä irti huumoria. Kuinkahan monesti olen nukahtanut linja-autossa, kuorsannut isoon ääneen kuola poskella valuen ja herännyt huomatakseni, että puoli bussia tuijottaa. Myös kiire lähdöt vessaan ovat väistämättömiä. Viimeksi eilen juoksin vessaan kiireessä, ovi jääden hieman raolleen. Miestäni ei jostain syystä naurattanut yhtä paljon huutoni ”voitko laittaa oven kii ku emmää kehtaa paskantaa ku oot siellä!”. Menkkojen aikaan saa liikenteessä varoa myös tuskan parahduksia ja niitä paskan turahduksia. Kyllä se aina kaupassa jaksaa huvittaa itseäni, kun kävelen muka niin kauniina naisena ja önähtelen välillä kivuissani kuin synnyttävä sika.  Kerran olen myös nauranut niin makeasti öljynvaihtoviikkojen alkupuolella, että päästin pienen pienen naisellisen tuhnun, joka ei ollut yhtään pieni tai naisellinen tai saatika tuhnu. Onneksi olin tuolloin kotona, joten vessaan ei ollut pitkä matka juosta verinen paska housuissa. Syy näiden tilanteiden naurattamiseen ei löydy nyt itse-ironiasta, vaan siitä, etten voi taudille mitään. Jos tilannetta ei voi muuttaa, miksi häpeillä tai surra sitä. 

Surullinen totuus kyllä on, että endometrioosin pää piirre on lamaannuttava kipu. Kipu, joka voi olla jatkuvaa, tai keskittyä hilloviikkojen ympärille. Ennen kuin löysin sopivat särkylääkkeet kipuihini, makasin menkkojen kaksi ensimmäistä päivää lattialla itkien. Monet naiset kertovat pyörtyvänsä kivusta tai joutuvansa kipupolille aina kuukautisten aikaan. Itse olen onneksi tältä vielä säilynyt. Sairaslomaa olen joutunut ottamaan toistuvasti kivun vuoksi ja olen perunut lukuiset tyttöjen illat tautini takia. Mieheni ja lapsipuoleni ovat jatkuvasti hieman varpaillaan endoni kanssa. Jos nousen nopeasti seisomaan ja ulahdan kivusta, joku heistä juoksee luokseni lääkepurkin kanssa. Aiemmin söin epillereitä monta kuukautta putkeen välttääkseni kivut. Nykyään elän täysin ilman hormonaalista ehkäisyä, enkä voi sanoa kipujen pahentuneen näiden 2 kk aikana. Oloni on edelleen ihan yhtä väsynyt ja kipeä. joten ehkä epillerit eivät sittenkään olleet minulle se oikea hoito. Ajan kanssahan se selviää.

Jos sinusta nyt tuntuu ettet tunne ketään joka sairastaa endometrioosia, tahdon huomauttaa ettei endometrioosi näy mitenkään päällepäin. Diagnoosi viive suomessa on noin 7 vuotta, joten nainen ei välttämättä itsekään tiedä sairastavansa endoa. Ja vaikka tietäisikin, moni ei myönnä sairauttaan ääneen. Lisää tietoa sairaudesta löytyy mm. Endometrioosiyhdistyksen sivuilta.