Ensimmäiset kevät työt
Ailahtele puutarhuri.
Aloitin tänään vuokra-asuntoni pihalla pihatyöt ja mietin, että miksipä en kirjoittaisi puuhasteluista blogia ja samalla ehkä jakaisin jotain osaamista puutarhan hoidosta. Aloitin myös kaksi viikkoa sitten kirjan kirjoittamisen hetken mielijohteesta. Kirjoitin yhden päivän joitain sivuja, jonka jälkeen en ole avannutkaan tiedostoa. Aloitin myös juoksu harrastuksen, ja tanssin, ja maalaamisen, ja…. No, teen niitä aina silloin kun huvittaa. Kerran kuukaudessa, puolen vuoden välein tai ei koskaan enää. Kuinkahan tämän blogin käy?
Ensin ajattelin että blogin nimeksi tulisi Laiska puutarhuri, mutta se ei tuntunut oikein sopivan. Ailahteleva kuvaa enemmän toimintaani kotona. Huomasinpa muuten myös, että tutkijoiden mukaan laiskuutta ei ole olemassakaan – on vain hidasteita! ( https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/07/12/laiskuutta-ei-ole-on-vain-erilaisia-hidasteita )
Niin minullakin on, hidasteita. Pitää pohtia ja antaa luonnon näyttää mikä ratkaisu voisi olla helpoin ja halvin. Tätä voisi kutsua myös permakulttuuriksi.
Muutin asuntoon viime kesänä. Silloin piha oli jo ruohottunut, eikä oikeastaan kiinnostanut hevonkakkaa alkaa umpiheinäisiä penkkejä perkaamaan. Sain siis mahdollisuuden vain seurata pihan eloa syksyyn ja alku kevääseen.
Puutarhurina katson keväisin uudesta pihasta, mihin vesi pakkautuu ja mistä lumet sulavat ensimmäisenä. Sen perusteella voi jo arvioida alustavasti, mihin kasveja kannattaa sijoittaa ilman isoja perustustöitä. Näistä kevään vaiheista ois hyvä ottaa kuvia muistiin, koska niitä ei kuitenkaan vuoden päästä enään muista. Ja otinko? No en jaksanut. 🙂
No, aloitin kuitenkin tänään puutarhatyöt portaikon vierestä. Luonnollisesti, siihen on lyhin matka. Pistolapiokin on ollut kätevästi koko talven kuistilla, joten eikun kroksit jalkaan ja katselemaan mitä penkistä löytyy! Nostelin säälimättä ylös leinikit ja juolavehnät, jotka ensimmäisenä nostaa versoansa mullasta. Näiden alta löytyi pientä maksaruohon alkua, joka sai paikkansa penkin reunasta. Lisäksi reunoilta kasvoi mätäs kevätvuohenjuurta, tuo leviävä ja kasvupaikan valloittava perenna sai paikkansa väliaikaisesti saviruukusta. Humala kasvoi kituen kuistin säleikköä vasten viimevuonna, joten leikkasin sen lyhyeksi (noin 10 – 15 cm pituiset varret maasta) ja lisäsin multaa ympärille. Jos muistan ja jaksan, niin tuon voisi lannoittaa yleislannoitteella. Harvoin kuitenkaan ostan valmiita lannoitteita, joten jos sattuu huvittamaan teen nokkosvesilannoitteen myöhemmin kesällä (- resepti tulossa, ehkä!).
Pitkin hampain tein kivireunuksen penkkiin. Kaivelin huolellisesti kivien alta juuret ja heinät ja laitoin pihan isoimmat kivet reunukseksi. Se on kyllä hyvän näköinen hetken aikaa, kunnes kivet uppoaa nurmikon alle, kuten kuistin toisella puolella olevasta penkistä näkee. Lisäksi näihin piilokiviin ei huvita ajaa ruohonleikkuria. 
Toinen penkki olikin sekalaisempi, penkistä löytyi ruuveja, lamppuja, legoja….Bonuksena kuitenkin kivienpäällä kasvoi jonkinsortin sammalleimu. Toistaiseksi siivosin vain roskat, leikkasin humalat ja nostelin kivet pois penkistä. Nurkkaus on puolivarjoisa ja kosteahko, eli ei sammalleimulle (kivikkokasvi) otollinen paikka, joten siirrän sen muualle jahka joudan. Suunnitelmana on nyt istuttaa tähän penkkiin vapaasti leviäviä perennoja, koska nurkkaus näyttää kelpaavan ainoastaan kimalaisten ruokkimiseen. Heitäkin tarvitaan. :)
Monivuotisten kasvien (perennojen) penkeistä lähti ämpärillinen juolavenhnän ja leinikin juuria, jotka heitän bioroskiin. Sen sijaa irtoheinä ja lehdet saavat paikkansa kasvimaalta, jossa ne saa maatua ja ruokkia pieneliöitä. Samaan syssyyn voikin heittää kuolleet sisäkasvit multineen.