Väliaikaestetiikkaa

Kävin eilen teatterissa. Näytelmä oli Yksinen, paikkana Turun kaupunginteatteri. Nautin näytelmästä ja kulahtaneen sinisillä penkeillä istumisesta. 

Mutta ennen kaikkea nautin väliajasta. Suurista ikkunoista avautuvasta pimestä jokimaiseasta, näytelmästä kahvion puolelle kulkeutuneesta kimallepaperista, kauniista valokyltristä. Siitä sellaisesta glamourin tunteesta. Näytelmän väliajalla sitä on normaalia keskittyneempi tarkastelmaan ympäristöään nauttiakseen sen estetiikasta. 

Söimme suklaakakut palmun alla siitä syystä, että harvoin sitä pääsee istumaan palmun alla. Kunnes kello soi.