Opin tänään kaksi asiaa.

Ensinnäkin: elämä menee eteenpäin, täysillä ja lainkaan muista huolimatta.

Sain äidiltäni lahjaksi krookuksen, joka eilen vielä puski vain vihreitä versoja. Olin ajatellut sen näyttävän vielä viikkoja samalta. Mutta kas, jo seuraavana aamuna se oli avannut kukkansa. Kevät saapuu, päivät muuttuvat valoisemmiksi, kasvit heräilevät. Ihan noin vain. Välittämättä siitä mitä itse ajattelet uudesta vuodenajasta tai ylipäätään muutoksesta. Ajatuksissaan on niin helppoa jumiutua toistuvaan kaavaan, että on ihmeellisen vapauttavaa huomata maailman etenevän lainkaan itsestä riippumatta. 

Toinen oppimani asia: olisi jo hyvä aika pestä ikkunat.