Viime viikolla lähdin eräänä iltapäivänä ystäväni kanssa kahville — kotiin palasin yllättäen vasta myöhään illalla kahden litran siiderikannun kanssa. Oli uskomattoman ihanaa istua rakkaassa kuppilassa ilman kiirettä mihinkään. Kahvit muuttuivat päivälliseksi, lisää ystäviä tupsahteli ovesta sisään ja lopulta jaettiin siiderikannu lautapelailun lomassa.

Nyt mulla on kaunis kannu kynttilänjalkana ja muistona ystävien kanssa vietystä hetkestä. Win-win.