…ja sitten meiltä vaaditaan dialogia #2: Vastaus Persulle kytiksessä

Persu kytiksessä / Metsästä törähtää kirjoitti jotakuinkin ihan asiallisen kommentin tuonne edelliseen postaukseen, mikä vaati myös asiallisen vastauksen. Tekstiä kuitenkin alkoi tulemaan hieman reilummin, joten fiksuinta varmasti tehdä tästä ihan oma juttunsa. Kursivoidut kohdat ovat lainauksia kyttäävän persun kommentista, jonka voi käydä myös itse lukemassa edellisen postauksen kommenttipalstalta. Yhteensä lainauksista löytyy koko teksti.

”Natsi on natsi vaikka voissa paistaisi, ja harvemmin ne ovat hyssyttelyllä hiljenneet.”

Näinhän se on, mutta maahanmuuttokriittisistä natseja lienee vain prosentti pari, jos sitäkään.

Oikeastaan tähän mulla ei ole kauheasti sanottavaa. Olet varmastikin aivan oikeassa, mutta alkuperäisen postauksen kritiikki kohdistui rasistien ja äärioikeiston, mm. natsit, tekojen hyssyttelyyn ja tuossa lauseessa olisi voinut olla samalla tavalla esimerkkinä myös rasisti tai äärioikeistolainen. Natsien kohdalla viittaus historiaan on kuitenkin huomattavasti yksinkertaisin. Omassa argumentoinnissa olisi kuitenkin ollut aamutuimaan kieltämättä hieman parantamista. Pysyn kuitenkin pointissani, että kun on huomattava joukko, jonka mielestä polttopulloiskut ja maahanmuuttajien pahoinpitelyt ovat ok, on älytöntä odottaa että kyseiset ihmiset saisivat järkeä päähänsä jos heidän mielipiteitään vain kunnioitettaisiin sananvapauden nimissä ja heidän kanssaan yritettäisiin keskustella järkevästi iltateen ääressä.

Suomessa on useampi miljoona ihmistä, jotka suhtautuvat maahanmuuttoon epäröiden tai kielteisesti siksi, että kukaan ei ole selittänyt heille, kuinka syntynyt ongelma ratkaistaan. Etenkin ihmisiä kiinnostaa ongelman rahoitus ja siinä erityisesti se, keneltä maahanmuuttoon menevät miljardit otetaan pois.

Tietysti on miljoonia ihmisiä, jotka suhtautuvat maahanmuuttoon vähintään epäilevästi. Pidän omaa tuttavapiiriäni melko monipuolisena vaikka suurin osa tuleekin varmaan sieltä vasemmalta laidalta vihreillä valoilla, mutta en tiedä silti ketään jota maahanmuuton ja pakolaisuuden ongelmat eivät mietityttäisi ja näkisi molemmat vain ja ainoastaan yltiöpositiivisina asioina.  Nyt viimeisimpänä törmäämäni selvityksen mukaan (https://www.suomenuutiset.fi/taloustutkimus-25-50-vuotiaat-kriittisimpia-maahanmuutolle-eniten-menetettavaa/) 52% piti maahanmuuttopolitiikkaa liian löyhänä, ja loput sopivana tai liian tiukkana. Mistään suuresta kansan enemmistöstä ei siis ole kyse, joka vaatisi rajoja kiinni. Oli prosentti mikä tahansa, se ei ole tämän asian kannalta oleellinen sillä se ei oikeuta väkivallantekoihin ja niillä fantasioitiin sivullisia (=turvapaikanhakijoita ja suomalaisia) kohtaan.

En ymmärrä sellaista yhteiskunnallista näkemystä, että vaaditaan kaikille hyvää, mutta ei olla valmiita luopumaan omastaan. Esimerkiksi terveydenhoitoon ja koulutukseen liittyvät leikkaukset ovat seurausta siitä, että Suomi velkaantuu ennätysnopeasti. Silti punavihreät vaativat vain kulujen lisäämistä.

Keynesiläinen talouspolitiikka elvytyksineen on tehnyt todella vahvaa paluuta eurooppalaisessa talouskentässä ja sillä on päästy myös laman yli jotakuinkin kaikkialla muualla kuin vastavirtaan uivassa Suomessa. Kyse ei ole mistään loputtomasta menojen kasvatuksesta vaan suhdannepolitiikasta. Ainakin mitä itse olen oppositiopuolueiden varjobudjetteja katsellut niin siellä on ollut todella konkreettisia ehdotuksia tulojen lisäämiseksi eikä vain menojen kasvattamiseksi. Omasta luopumisen käsite on kieltämättä mielenkiintoinen, sillä nytkään parhaimmassa osassa olevat eivät joudut luopumaan omastaan, vaan kyse on ennen kaikkea jo heikossa asemassa olevien elämän kurjistamisesta. Jos rikkaalla on oikeus vaatia köyhää luopumaan omastaan yhteisen hyvän nimissä, niin on köyhällä samanlainen oikeus rikasta kohtaan.

Kyse ei nyt ole myöskään ennätysnopeasta velankasvusta suhteutettuna bkt:hen, vaikka se ihan raflaavalta kuulostaakin. 90-luvun alun lamassa velkaantuminen oli huomattavasti nopeampaa, mutta Suomen suhdannepoliittiset toimenpiteet olivat silti huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi Ruotsissa, joka selvisi lamastaan huomattavasti paremmin. Täällä laman lapsista puhutaan vieläkin. Nyt tuntuu, ettei Suomessa ole opittu mitään Viinasen ajan leikkuripolitiikasta ja ollaan unohdettu kyseessä olevan finanssipolitiikasta.

Lisäksi noista summista puhuttaessa suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään käsitystä miten ne suhtautuvat valtion budjettiin. Puhuit aiemmin maahanmuuton aiheuttamista miljardien suuruisista kuluista, vaikka ei ole edes mitenkään selvää aiheuttaako maahanmuutto kuluja Suomelle. Esimerkiksi OECD on arvioinut Suomen jäävän maahanmuutossa plusmerkkiselle tulokselle. Ilta-Sanomat uutisoi muistaakseni vajaa pari kuukautta sitten turvapaikanhakijoiden maksavan Suomelle miljardin vuodessa. Summa on tietysti iso, kun sitä ajattelee ilman kontekstia, mutta kun sen suhteuttaa valtion budjettiin ja siihen, että se miljardi ei häviä kuin tuhka tuuleen vaan palaa monilta osin hyvin tehokkaasti kotimaan kysyntänä talouden piiriin. Toki kyse ei ole mistään maailman tehokkaimmasta elvytystoimesta, mutta väite siitä, että maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden seuraus olisi Suomessa miljardien tappiot, on yksinkertaisesti hyvin todennäköisesti epätosi. Samaan aikaan sisäministeriön mukaan harmaa talous aiheuttaa Suomelle 4-6 miljardin euron tappiot vuodessa, mutta hirveästi ihmisiä ei nähdä barrikaadeilla asian tiimoilta. Toki kun hallitus halusi verojen kiertoa helpottaa hallintarekisterin kautta, nousi äläkkä, mutta kukaan ei ole vielä kauheasti sen vaikeuttamista nykytilanteesta. (Siis toisin sanottuna hallintarekisterien käytön rankaisemista, kun niillä tehdään verojen kiertoa.)

Toinen asia, mikä itseasiassa jaksaa jopa hieman huvittaa, on että joissain kansalaisaloitteissa, jotka on tehty tyytymättömyyspuuskissa pakolaispolitiikkaan ja ne ovat saaneet huomattavaa suosiota, esitetään oikeasti lievennyksiä nykyiseen lainsäädäntöön. Kun faktatietoa ei ole nykyisestä lainsäädännöstä, on asiallisen keskustelun käyminen lakitasolla hieman hankalaa. Kolmanneksi maahanmuuttajien lukumääriä huudellessa ei kukaan ns. maahanmuuttokriitikko muista sanoa, että suurin maahanmuuttajaryhmä on suomalaiset. Siis ylivoimaisesti suurin ryhmä. Kun noita maakohtaisia muuttotilastoja julkaistaan, julkaistaan ne lähtökohtaisesti maakohtaisesti, ei kansalaisuus. Jos vaikka Norjasta muuttaisi Suomeen vuosittain 25063352 ihmistä (mielivaltainen luku siis tämä), heistä todellisuudessa norjalaisia on vain osa. Kokonaismaahanmuuttolukua kuitenkin tulkitaan Suomeen muuttaneina ulkomaalaisina, mikä on virheellinen tulkinta.

Maahanmuuttokeskustelu eri osapuolten välillä on täysin turhaa niin kauan kuin ei keskitytä käytäntöön. Käytännöllä tarkoitan ennen kaikkea seuraavia asioita.

Itse en näkisi nykyistä huutelua edes keskusteluna. Mun silmiin se näyttäytyy tällä hetkellä siltä, että toinen puoli huutaa tunnepitoisia ja virheellisiä tietojaan ja joko metsä vastaa kuten sille huudetaan tai sitten energia kuluu vain yksitellen virheellisten tietojen korjaamiseen yksi kerrallaan ilman varsinaista hyötyä. Sitten kun joku rohkea menee avaamaan suunsa, niin se paskamyrskyn käynnistyminen ja suvakkihuoraksi haukkuminen alkaa nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. Kun esimerkkejä raiskaus- ja tappouhkauksista on varmasti tässä kohtaa satoja, tuntuu hieman hassulta että joku yllättyy kun tuollaiseen ei halua lähteä mukaan. Itsellä ainakin kiinnostus käydä keskustelua sosiaalisen median puolella on ollut aika minimaalinen viimeiset kuukaudet.

a) Kuinka estetään Suomen koulujärjestelmän rappioituminen ja koulutusleikkaukset. Opettajat valittavat, että tilanne on joissain paikoin kaoottinen, koska oppilaiden tai heidän vanhempiensa kanssa ei ole edes yhteistä kieltä ja oppilaat vetoavat rasismiin silloinkin, kun opettaja kohtelee heitä kuten muitakin. Myös toisen polven maahanmuuttajat pärjäävät koulutuksessa kehnosti. Tämä johtunee siitä, että he kasvavat perheissään suomalaisen kulttuurin ulkopuolelle omaksumatta suomalaisen kulttuurin arvoja.

Onko sulla lähdettä noihin tilanteisiin, joissa oppilaan eikä vanhemman kanssa ole yhteistä kieltä tulkinkaan välityksellä tai kuinka oppilaat vetoavat rasismiin joka asiassa? Olen itsekin kuullut alakouluopettajalta pk-seudulta, että meno on paikoin helvetin hurjaa, mutta puhutaan nytkin yksittäisestä koulusta ja yksittäisistä ryhmistä.

Toisen polven maahanmuuttajien huono-osaisuus on ongelma, mutta en vetäisi tuossa mitään suoria yhtäläisyysmerkkejä kulttuurin omaksuttomuuden kanssa. Monet pakolaisperheet jäävät huono-osaisiksi ja alhaisesti koulutetuiksi ja se periytyy ihan etnisyydestä riippumatta. Toki vaikutus on toisen polven maahanmuuttajilla jonkin verran kantasuomalaisia korkeampi, mikä on ongelma mutta mistään yksinkertaisesta asiasta ei ole kyse.

b) Kuinka säilytetään Suomi maana, jossa eri ihmisiä kohdellaan tasavertaisesti. Tällä hetkellä synnyttävälle musliminaiselle ei kelpaa miespuolinen ambulanssikuski, aina ei kelpaa miespuolinen lääkäri eikä lääkärillä ole aina oikeutta kertoa naiselle itselleen, mikä tätä vaivaa, vaan tieto saadaan luovuttaa vain naisen miehelle.

Onko sulla myös tälle jotain lähdettä? Etenkin tuo viimeinen menee aika paksuksi, sillä lain mukaan lääkärillä on velvollisuus kertoa nimenomaan potilaalle tuo tieto ymmärrettävästi ja potilastiedot ovat salaisia ellei potilas toisin päätä. Toki ymmärrän, että joissakin miesvaltaisessa kulttuureissa asia ei ole täysin näin yksinkertainen, mutta väitteesi on silti epätosi.

Toinen ongelma tässä lainauksessa on se, ettei kyse ole mistään, vaikka kuinka niin monet haluavat uskoa, yhtenäisestä muslimikulttuurista. Kyse on kulttuurillisista, maakohtaisista ja alueellisista ongelmista. Maailmassa on muslimimaita, joissa sukupuolten välinen tasa-arvo tarkoittaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Lisäksi esimerkiksi kristityssä Eritreassa 90% tytöistä ympärileikataan ja kristityssä Etiopiassa 75%, mutta kukaan tuskin pitää kristinuskoa naisia alistavana ja uhkana länsimaiselle tasa-arvolle. Kyse ei ole siis mistään uskonnollisesta jakolinjasta, että olisi jokin muslimikulttuuri ja sen vastapuolella länsimainen kulttuuri, koska kyseessä on ennen kaikkea alueelliset tavat. Se, että muslimikulttuurin edustajaksi valitaan vaikkapa naisen asema Irakissa, kertoo Irakista, ei Islamista. Tämä virhe esiintyy jatkuvasti esimerkiksi Perussuomalaisten äärioikeistosiiven argumentoinnissa.

c) Kuinka säilytetään Suomi maana, jossa tunnustetaan naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja liberaali perusnäkemys, kun tänne tulee väkeä maista, joissa teini-ikäisiä homoseksuaaleja on hirtetty ja joissa raiskaus on aina naisen syy. Näissä maissa raiskausta avioliitossa ei edes tunneta.

Lyhyesti: lainsäädännöllä ja tehostamalla turvapaikanhakijoiden sopeuttamista. Monet ihmiset jotka ovat nyt huolissaan turvapaikanhakijoiden vaikutuksesta suomalaiseen tasa-arvoon, ovat olleet asiasta aivan hiljaa siinä vaiheessa kun on keskusteltu vanhempainvapaiden jyvittämisestä, avioliittolaista tai naisiin kohdistuvasta väkivallasta viimeisten vuosien aikana. Nyt niistä onkin saatu itselle sopiva keppihevonen, jolla voi ratsastaa kohti kuviteltua länsimaisen sivistyksen auringonlaskua.

d) Kuinka estetään Ruotsin kokema kehitys, jossa huono-osaisuus kasautuu ja jossa syntyy kulttuureita, joihin syntyneiden edellytykset yhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi ovat lähtökohtaisesti surkeat.

Tähän kysymykseen ei ole mitenkään yksiselitteistä vastausta, mutta esimerkiksi järkevämpi asuntopolitiikka ja kaupunkisuunnittelu, lähiökulttuurien tukeminen ja ongelmiin puuttuminen ennaltaehkäisevästi ovat pieniä askelia kohti parempaa mallia. On kuitenkin varmaan ihan hyvä huomauttaa, että alueita, joissa käteen jaetuilla korteilla ei ilman yllätysjokeria pitkälle pötkitä, on ollut Suomessa aina. Se ei ole mikään uusi ilmiö, joka olisi ilmestynyt yhtäkkiä ysärin somalishokin jälkimainingeissa.

Nykykeskustelu on aivan älytöntä, koska sitä ei käydä käytännöstä vaan ideologiasta.

Tästä olemme melko pitkälle samaa mieltä. Toisaalta taidamme olla eri mieltä siitä missä vahvuudessa ideologia puskee läpi milläkin puolella. Kuitenkin, olet ihan oikeassa että Suomesta ja monikulttuurisuudesta tarvitaan järkevää keskustelua ja tarvitaan oikeasti keskustelua siitä, että haluaako olla vain monikulttuurinen yhteiskunta kuten Alankomaat tai Tanska vai multikulturalistinen yhteiskunta kuten Ruotsi tai Kanada, jossa julkinen valta pitää kulttuurien monimuotoisuutta hyvänä asiana ja pehmentää niistä syntyvää eriarvoisuutta. Huomattavaa on, että multikulturalismi ei tarkoita pelkästään uskonnollisia ja etnisiä kysymyksiä vaan siihen, kuten monikulttuurisuuteenkin, sisältyy erilaiset käsitykset mm. hyvästä elämästä.

Ideologian voimakin on kuitenkin heikko. Selvityksessä osoittautui, että myönteisimmin maahanmuuttoon suhtautuvat vihreät ja kokoomuslaiset harrastavat kaikkein eniten koulushoppailua. He siis siirtävät lapsiaan pois kouluista, jotka uhkaavat heidän lastensa menestymistä. Vastavuoroisesti kaikkein vähiten koulushoppailua harrastavat perussuomalaiset.

Kummallista, että myönteisimmin monikulttuurisuuteen suhtautuvat ottavat lapsensa pois monikulttuurisista kouluista, kun taas kielteisimmin siihen suhtautuvat laittavat lapsensa monikulttuurisiin kouluihin.

Yhtä teatteriahan tämä on. Myönteisestikään suhtautuvat eivät lopulta ole halukkaita kohtaamaan maahanmuuton kielteistä käytäntöä. He pyrkivät väistämään sen sekä koulutus- että asuinpaikkavalinnoillaan. Kunhan puhuvat lämpimikseen esiintyäkseen hyvinä ihmisinä.

Jossain on menty jo lähtökohtaisesti vikaan, jos joissakin ala- ja yläkouluissa ei kyetä järjestämään opetusta opetussuunnitelman tasolla ja sieltä tapahtuu joukkopakoa ns. parempiin kouluihin. En ole aivan varma, mitä laki sanoo koulun vaihtamisesta asuinalueen mukaan määrätystä koulusta, mutta ainakin omassa lapsuudessa ja silloisessa kotikaupungissa koulushoppailu ei käynyt mitenkään sormia napsauttamalla vaan siihen piti olla aidosti painavat syyt. Ihmisillä on kuitenkin perustuslain mukainen oikeus valita asuinpaikkansa, joten ei asuinpaikkojen, ja sitä kautta myös koulujen, eriarvoistumista voi estää loputtomiin.

Varmasti joukossa on niitäkin, joiden kosketuspinta elämään huono-osaisissa lähiöissä on melko pieni ja varmasti monet hakeutuvat esim. paremmille asuinalueille asumaan. Ihminen kuitenkin yrittää tehdä elämästään mahdollisimman onnellista ja hän tekee päätöksensä yhteiskunnan ja poliittisten päätösten luomien rakenteiden puitteissa eikä millään tavalla niistä vapaana yksilönä. Toisin sanottuna, yksittäisen ihmisen osoittaminen sormella ei toimi tässä nimenomaisessa kysymyksessä, kun kyseessä on reaktio poliittisiin päätöksiin ja niiden vaikutuksiin, ja tavoitteena on maksimoida oma onnellisuus eikä päätös itsessään sodi kenenkään muun oikeuksia vastaan. Omasta asuinalueesta tekee epämukavan lähinnä jatkuvat tappelut, puoliavoin nappikauppa ja yleinen ankeus, enkä todellakaan koe huonoa omaatuntoa muuttaessani muualle.

Onko kyse sitten pelkästä lämpimikseen puhumisesta? Tuskinpa. Lähinnä mieleen nousee muutama erillinen asia. Ensinnä, vaikka kansallisvaltio on monen ihmisen kohdalla identiteetin ensimmäinen määrittelijä ulkopuolisen silmissä, ei kyseessä ole kansainvälisen oikeuden tai yleisimpien moraaliteorioiden mukaan ihmisiä arvottava tekijä, vaan ihmisarvo kuuluu lähtökohtaisesti kaikille. Vaikka haluankin, että Suomi pysyy turvallisena hyvinvointiyhteiskuntana, ei se tarkoita ettenkö näkisi nationalismi ohi ja hyväksyisi sitä, ettei ihminen saa itse valita synnyinpaikkaansa joten hän on yksilönä syytön kärsimykseensä. Koska passi ei määritä ihmisarvoa, on minun mahdotonta kieltäytyä velvoitteesta, joka tarkoittaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamista, pidin itse sen lieveilmiöistä tai en.

Toisekseen, kun tarkastellaan nykyisen pakolaiskriisin syitä, johtavat jäljet väistämättä sylttytehtaalle, siis länsimaihin. Syyriassa sisällissodan käynnisti kuivuudesta, siis ilmastonmuutoksesta johon pääsyyllisiä ovat länsimaat, johtunut satojen menetys, joka johti nopealla muistelulla hallitsemattomaan kaupungistumiseen ja sitä kautta levottomuuksiin. Lisäksi länsimaiden keskinäinen kikkailu ei helpota yhtään Syyrian tilannetta. Samalla tavalla ISIS on syntyjään länsimaiden omien toiminnan jälkipuinneista, ei jossain steriilissä vakuumissa tapahtuneesta islamilaisesta ilmiöstä. Jos koemme, että olemme edes jollain tavalla epäsuorassa vastuussa teoistamme, jotka ovat aiheuttaneet nykyisen pakolaiskriisin, on meidän velvollisuutemme auttaa, pidimme sen lieveilmiöistä tai emme.

Kolmanneksi, suomalainen muisti lyhenee aina tarpeen tullen. Jos laitamme rajamme kiinni, on varmasti turha odottaa apua jos sitä joskus kaivataankin. Siitä on reilut 70 vuotta, kun Suomesta lähdettiin satojen tuhansien vahvuisina evakkoon naapuriin. Silloin Suomessa oltiin varmasti kiitollisia tarjotusta avusta, pidettiin sen lieveilmiöistä naapurimaissa tai ei.

Kuten toimittaja Pekka Juntti (http://www.lapinkansa.fi/kolumnit/pakolaisista-rehellisesti/) totesi muutama kuukausi sitten, että jos vastaamme kivitetyille kivillä, saamme varmasti pelkäämämme ghetot ja kylvämme radikalisoitumista sekä eriarvoisuutta, joten meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin rakastaa pakolaiset suomalaisiksi, pidimme siitä tai emme.

Asia menee hieman ohi alkuperäisestä, mutta ehkä tämä nyt osaltaan alleviivaa sitä, miksei ihmiset jaksa nähdä joka kerta tämän tekstin kaltaista vaivaa, kun kritiikkiä maahanmuuttoa ja pakolaispolitiikkaa vastaan esitetään virheellisillä argumenteilla, polttopulloilla ja uhkailulla, kun yleensä saavutettu hyöty on kuitenkin lähellä nollaa.