Kaurismäki lähiravintolassa

Muutama vuosi sitten tilaamassa lähikiinalaisesta falafelia. Täysin tyhjä ravintola. Tunnelma on melko pysähtynyt. Tilataan ystävän kanssa falafelit ja jäädään odottelemaan, kun hymyilevä naistarjoilija katoaa takahuoneeseen viemään tilaisuuden. Sen jälkeen samainen tarjoilija soittaa takahuoneesta pankkiin aloittaakseen neuvottelut 10 000 euron lainasta. Tunnelma on hieman outo, kun tarjoilija tuo falafelit ja toivottaa hyvää ruokahalua, kun kävelemme pois.

Viime viikolla iltavuoron jälkeen on aika kova nälkä ja kauppa on jo kiinni. Ihan kuin olisi jaksanut ruokaa laittaakaan. Siispä lähikiinalaiseen ja falafelia hakemaan. Pari kuukautta sitten falafelia ei ollut, joten turvauduin kiinalaiseen.
”Onko teillä falafelia?”
”Käyn kysymässä. *palaa hetken kuluttua* Ei ole falafelia. On pizzaa ja kiinalaista.”
”Hmm…”
”Siinä on vaikka kasviksia ja currykastiketta.”
”Siinä ei ole tofua.”
”Niin, meillä ei ole tofua.”
”Hmmmm…”
”Tai on meillä falafelia.”
”Huh?”
”Siinä on vaan sitten tomaattikastike.”
”Joo, se käy.”
”Siinä ei ole oikeaa makua. Ootko nyt varma ettet halua pizzaa?”
”Joo, se falafel on varmasti aivan hyvä.”
”Okei…”

Tarjoilija vie tilauksen takahuoneeseen. Kokki, ja ilmeisesti tarjoilijan aviomies, taitaa tuohtua falafel-tilauksesta ja puhuu vihaisen kuuloisesti pitkän aikaa. Tunnelma on jälleen hieman outo, kun saan falafelini ja kävelen pois tyhjästä ravintolasta. Lähes tunnen Kaurismäen läsnäolon.