Endless summer
Olin jo kirjoittanut kokonaisen tekstin loppumattomalta tuntuneesta heinäkuusta. Lomakauden keskellä sinnittelystä yksin, vähän turhan tiiviisti työllistettynä, samalla kun tuntuu siltä, että koko muu maailma viettää onnellisia, laiskoja lomapäiviä.
Sitten eräänä iltana, istuessani yksin parvekkeellani lämpimässä kesäillassa, ajauduin selaamaan omia sosiaalisia medioitani. Kaikkien sinne tallennettujen hetkien lisäksi mietin niitä, jotka eivät koskaan päätyneet tallennetuksi minnekään. Kaikkia tämänkin heinäkuun hetkiä, kohtaamisia ihmisten kanssa. Olen saanut käydä kahvilla ystävän kanssa, jonka kanssa yleensä aina vain pyöritään porukassa, ylittää sen tietyn kynnyksen, jossa kaveruudesta voikin tulla jotain muuta, jotain henkilökohtaisempaa. Olen saanut viettää aikaa ystävän kanssa, joka on täällä vain silloin tällöin vähän aikaa, jonka kanssa jaetut kokemukset ovat sitäkin tärkeämpiä, toisiaan muistuttavat taustatarinat, jotka tuovat kohtaamiselle aina aivan toisenlaista syvyyttä.
Alkukesästä, silloin kun kaikki tuntui vielä eron jälkeen vain pahalta, sain istua ystävän sohvalla ja juoda lonkeroa, täällä Norjassa suorastaan tuntematonta luksusta, katsoa jääkiekkoa, silloin muistan ajatelleeni, kuinka hyvää elämä oikesti voikaan sittenkään olla. Sain nähdä Suomen voittavan jääkiekon maailmanmestaruuden, siihen iltaan minulla ei ole oikeastaan edes sanoja. Sain nähdä lempibändini livenä, parhaassa mahdollisessa seurassa. Sain viettää juhannusta sellaisten ihmisten kanssa täällä, jotka ymmärtävät, mitä juhannus oikeasti on.
Olen saanut vieraakseni niin vanhempani kuin pari vanhaa ystävääkin, ja ne hetket jos jotkut ovat arvokkaita: kun saa toivottaa hyvää yötä ihmiselle, jota näkee aivan liian harvoin, suunnitella seuraavan päivän retkiä yhdessä, kun yleensä saa viettää aikaa yhdessä vain lounaan tai kahvikupillisen ajan.
Sain yhden lämpimän kesäpäivänkin veneellä nykyisten työkavereideni seurassa, yövuorojen uuvuttamana, silti niin pakahduttavan onnellisena auringon alla.
Minulla on kaikki tämä, tänäkin kesänä. On toki ollut myös liian paljon töitä, liian väsyneitä vapaapäiviä niiden vastineena. Liian pitkä aika vielä lomaan, lomaan jota olen niin kovasti ja pitkään jo suunnitellut, silti sekin päivä päivältä on lähempänä.
Ja sitäkin kesä kai on: ei aina pelkkää onnea ja laiskottelua. Elämää, johon kuuluvat hetket myös yksin, tekemättä siitä yhtään vähemmän hyvää.
Ja hei, kai se loma tuntuu entistä makeammalta, kun kaikki muut ovat jo palanneet töihin ja itse saa huikata heipat. ;)
☊ Endless Summer – Zwan
