Oon niin ansainnut mun laskevan sykkeen

Tänään, koko kesän pituisen odotuksen jälkeen, vietän viimein ensimmäistä kesälomapäivääni. Voitte ehkä kuvitella, miten tätä päivää onkaan odotettu, pitkinä ylityöyövuoroina haaveiltu juuri näistä hetkistä, viimein koittavasta vapaudesta. Kuinka on kaikille muille työkavereille ehditty toivottaa hyvää lomaa, tervetuloa takaisin, viimein eilen iltapäivällä oli minun vuoroni laittaa ID-kortti laatikkoon odottamaan paluuta kolmen viikon päästä.

Loma alkoi samantien onnellisesti vanhojen ystävien seurassa oluen äärellä. En oikeastaan ollut edes ajatellut lähteä minnekään, aurinko ja rento sunnuntai-iltapäivä kuitenkin houkuttelivat kaupunkiin ja hyvä niin. Tuntui hyvältä aloittaa loma samantien kunnolla, ystävien kanssa nauraen.

Pari ensimmäistä päivää kuluvat lomaan laskeutuen, reissuun pakkaillen ja valmistautuen. Keskiviikkoaamuna nimittäin suuntaan Atlantin yli Chicagoon, jossa tarkoitus on viettää pari päivää. Sieltä siirryn seuraavana maanantaina bussilla Ohion Toledoon tuplakollegani ja ystäväni Rayanin luo. Voitte ehkä kuvitella, miten innoissani olen reissusta, ja siitä että pääsen pitkästä aikaa viettämään aikaa Rayanin kanssa.

Täällä Oslossa ainakin kesä tuntuu jo alkaneen kääntyä syksyksi. Onneksi keskilänteen on vielä luvattu reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja. Silti elokuussa on taikaa täälläkin, pimenevissä illoissa, vielä vihreässä luonnossa, mutta jo pikkuhiljaa, päivä päivältä raikkaammassa ilmassa.

Reissussa vietän kuitenkin vain kymmenen päivää, ja lähes yhtä paljon odotankin tuota viimeistä lomaviikkoa ihan vain kotona. Ilman töitä tai kiireitä, rauhallisia aamuja ja hitaasti juotuja kahvimukillisia. Iltoja ystävien kanssa, niitä kaikkein eniten.

<3: Aino Katri

☊ Vesala – Älä tuu droppaa mun tunnelmaa