Täällä sitä ollaan, Chicagossa.

Tiedän elämäni aikana hehkuttaneeni montaa kaupunkia, mutta siitäkin huolimatta: Chicago on tähän mennessä lempparein kaikista, se istuu omaan luonteeseeni ja kauneudentajuuni kuin nakutettu. Ensimmäisenä päivänä täällä kulkiessani en voinut olla ajattelematta, että ”jos minä olisin kaupunki, olisin Chicago”. Sen kauneuteen ja luonteeseen kiteytyy niin monta asiaa, joita itse arvostan, jotenkin tämä kaupunki vain tuntuu minun paikaltani. 

Mikä täällä sitten on niin ihmeellistä? No ensinnäkin, ja kaikkein näkyvimpänä: arkkitehtuuri. Suurin osa Chicagosta paloi vuonna 1871, ja sen jälkeen se on täyttynyt toinen toistaan hienommista pilvenpiirtäjistä eri aikakausilta. Kaupunki on täydellinen sekoitus 1900-luvun alkupuolen eleganssia, modernimpia kaunottaria kuin uusia, mielettömiä arkkitehtuuritaitoja vaatineita lasiluomuksia. Hyvänä esimerkkinä tämä painovoimaa uhmaava talo, johon en itse ehkä uskaltaisi astua sisälle:

Toisena tunnelma: En voi olla vertaamatta Chicagoa New Yorkiin, jossa kaikilla on kiire, ketään ei kiinnosta, tärkeintä tuntuu olevan vain se miltä asiat näyttävät ulospäin. Täällä tunnelma on aivan toisenlainen, rento ja rauhallinen, ystävällinen. Tuntuu siltä, kuin Chicago ei itse tajuaisi omaa kauneuttaan, ei osaisi pöyhkeillä sillä. Kaikkialla soi musiikki, vähän joka kulmassa on houkuttelevia baareja ja ravintoloita, juuri sellaisia mutkattoman oloisia, joihin oikeasti tekee mieli puikahtaa sisälle (sellaista oloa minulle harvoin tuli New Yorkissa).

Kolmantena, mutta itselleni ohittamattoman tärkeänä: vesi. Täällä vesi tuntuu olevan kaikkialla, Michiganjärvi kaupungin toista puolta rajaten, joet jotka halkovat kaupungin keskustaa. Jokivarren River walk, jokea reunustava kävelytie, jonka rannoilta löytyy lisää houkuttelevia baareja ja kahviloita, jokiristelylaivojen laitureita, kajakkivuokraamoja. Joen ylittävät sillat, jostain syystä rakastan siltoja, erityisesti vanhoja sellaisia, vaikka niiden ylittäminen jostain syystä onkin järjettömän pelottavaa (olen aina aivan varma siitä, että tiputan puolet omaisuudestani sillalta alas, jos en itse sitten satu kompastumaan ja tipahtamaan).

Ja silloista puheenollen: monelle ehkä mitätön yksityiskohta, jota itse kuitenkin rakastan: rautatiesillat joka puolella. Täällä kaupungin läpi kulkevat kaupunkijunat on suurimmaksi osaksi nostettu, ei edes maan päälle, vaan sen yläpuolelle – rautaiset sillat kulkevat läpi koko kaupungin, kantavat hopeanvärisiä junia kaupungin halki (myös junat sattuvat kuulumaan rakkauteni kohteisiin).

Ja yhtenä tärkeänä: täältä sai alkunsa paras bändi ikinä. 😉

Aika täydellinen kombo siis. Chicagosta riittää vielä kerrottavaa, nyt on kuitenkin aika suunnata junalla päiväksi kohti Milwaukeeta.

<3: Aino Katri

☊ The Smashing Pumpkins – Tonight, Tonight

Tänään, koko kesän pituisen odotuksen jälkeen, vietän viimein ensimmäistä kesälomapäivääni. Voitte ehkä kuvitella, miten tätä päivää onkaan odotettu, pitkinä ylityöyövuoroina haaveiltu juuri näistä hetkistä, viimein koittavasta vapaudesta. Kuinka on kaikille muille työkavereille ehditty toivottaa hyvää lomaa, tervetuloa takaisin, viimein eilen iltapäivällä oli minun vuoroni laittaa ID-kortti laatikkoon odottamaan paluuta kolmen viikon päästä.

Loma alkoi samantien onnellisesti vanhojen ystävien seurassa oluen äärellä. En oikeastaan ollut edes ajatellut lähteä minnekään, aurinko ja rento sunnuntai-iltapäivä kuitenkin houkuttelivat kaupunkiin ja hyvä niin. Tuntui hyvältä aloittaa loma samantien kunnolla, ystävien kanssa nauraen.

Pari ensimmäistä päivää kuluvat lomaan laskeutuen, reissuun pakkaillen ja valmistautuen. Keskiviikkoaamuna nimittäin suuntaan Atlantin yli Chicagoon, jossa tarkoitus on viettää pari päivää. Sieltä siirryn seuraavana maanantaina bussilla Ohion Toledoon tuplakollegani ja ystäväni Rayanin luo. Voitte ehkä kuvitella, miten innoissani olen reissusta, ja siitä että pääsen pitkästä aikaa viettämään aikaa Rayanin kanssa.

Täällä Oslossa ainakin kesä tuntuu jo alkaneen kääntyä syksyksi. Onneksi keskilänteen on vielä luvattu reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja. Silti elokuussa on taikaa täälläkin, pimenevissä illoissa, vielä vihreässä luonnossa, mutta jo pikkuhiljaa, päivä päivältä raikkaammassa ilmassa.

Reissussa vietän kuitenkin vain kymmenen päivää, ja lähes yhtä paljon odotankin tuota viimeistä lomaviikkoa ihan vain kotona. Ilman töitä tai kiireitä, rauhallisia aamuja ja hitaasti juotuja kahvimukillisia. Iltoja ystävien kanssa, niitä kaikkein eniten.

<3: Aino Katri

☊ Vesala – Älä tuu droppaa mun tunnelmaa