Mitä olisin tehnyt vauvavuonna toisin?

Varmaan moni tuleva (ja vauvavuoden selättänyt) äiti miettii, mitä olisi vauvavuonna tehnyt toisin. Itselläni on siis hieman yli vuoden ikäinen tytär. Vauvavuonna meidän perheemme koki muun muassa ensimmäisenä vaiheena vaikeahkon synnytyksen, täysimetyksen onnistumisen vauvan ollessa 6 viikon ikäisen, kaksi erilaista unikoulua, perhepedissä nukkumisen vaihtelevalla menestyksellä, soseruokailun ja sormiruokailun alun kauheuden (”Onko tää ihan normaalia, et lapsi vaan puristelee tota ruokaa ja heittää lattialle?” On se.) sekä paljon ja vielä enemmän univelkaa. Vauvavuonna koin myös pitkästä aikaa sellaisia tunteita, joita oon viimeksi tuntenut ehkä murrosikäisenä. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen vauvavuoteen, samaan aikaan muistan lämmöllä ja ehkä haikeudellakin vauvavuotta, mutta juuri nyt en halua aivan heti kokea raskautta uudelleen. Enhän tietenkään tiedä, suodaanko meille ollenkaan toista lasta, vaikka ensimmäisen lapsen saaminen osoittautuikin helpoksi.

Sitten asiaan. Ennen vauvan syntymää olin todella tarkka siitä, mitä vauvalle ostetaan etukäteen. Jotenkin pelkäsin, jos synnytyksessä tai raskauden loppuvaihessa käy jotain (= kohtukuolema). Ehkä olen myös hieman taikauskoinen, koska tavallaan myös pelkäsin että jos ostaa/hankkii liikaa tavaraa etukäteen, niin voi sattua ”helpommin” jotain  ikävää. 😀 Ennen syntymää me kuitenkin hankittiin ehkä vauvanvaatteiden jälkeen ne tärkeimmät työvälineet eli vaunut ja turvakaukalo. Vauvahan voi nukkua ensiyönsä äitiyspakkauksessa… Meidän tapauksessa vauva tosiaan nukkui ensimmäisen yönsä äitiyspakkauksessa ja ennen Vaavisängyn saapumista vaunukopassa.

1. Vaunut. Olisin perehtynyt vaunujen hankintaan huomattavasti paremmin. Ostettiin vaunut käytettyinä ja tässä tapauksessa halusin pihistellä – se ei kuitenkaan selvästikään kannattanut. Oli nimittäin välillä t-o-d-e-l-l-a ärsyttävää kantaa turvakaukalossa istuvaa vauvaa pitkin Etelä-Espoon katuja ja Helsingin rautatieasemaa. Hissikään kun ei toiminut 08/2019-01/2020 Steissillä. Tähän tarkoitukseen niin sanotut adapterivaunut olisivat olleet parempi kuin hyvä ratkaisu. Meillä kun tuli muutama junamatka Savonmualle. No, ensi kerralla sitten!
2. Uni. Olisin perehtynyt pikkuvauvan uniasioihin paremmin. En todellakaan tiennyt, että jo muutaman viikon ikäinen lapsi pitää NUKUTTAA! Syy itkuisuudelle voi todellakin olla yliväsymys (eikä koliikki), niinkuin mekin sitten jossain vaiheessa todettiin. Ei ne vauvat jaksa pienenä olla noin tuntia pidempää hereillä. Olisi todellakin pitänyt lukea meidän neuvolan terveydenhoitaja-kätilön suosittelema teos Laura Anderssonin Voit nukkua -kirja joko juuri ennen vauvan syntymää tai sitten vaikka heti syntymän jälkeen aina, kun olisi ehtinyt.
3. Opinnot. Olisin ollut poissaolevana opinnoistani. Siis… Miten… Joku… voi opiskella samanaikaisesti, kun on menossa mukana pieni vauva, valtava määrä univelkaa ja siihen päälle kodin arjen pyörittäminen? Jos ikinä toista lasta siunaantuu, niin en todellakaan aio ottaa vauvavuotena stressiä opiskeluista vaan keskittyä vain ja ainoastaan vauvaan ja itseeni. Minua siis ihan oikeasti yllätti vauva-ajan kokonaisvaltaisuus. ”Mä voin sit opiskella ja tehdä opparia, kun vauva nukkuu.” Vinkkinä vaan: ei onnistunut ainakaan omalla kohdallani, koska meidän pikkuneiti otti pikkuvauvana niitä catnappeja ja usein yritin myös itsekin nukkua, kun hän nukkui. Tämä ei läheskään aina onnistunut, koska jo 35 minuutin päästä neiti oli hereillä. Vaunulenkeillä tilanne oli toki eri, silloin posotettiin untenmailla kolmatta tuntia ja tämä tapahtui erityisesti kauppakeskus Isossa Omenassa. Hatunnosto kuitenkin kaikille, jotka pystyvät opiskelemaan samalla, kun talossa on pieni vauva. Meillä ongelmana oli myös ehkä riittävä lähiverkon puute. Onhan meillä todella hyvät välit vanhempiimme, mutta välimatkat on pitkiä ja heilläkin on oma elämänsä. Ja tietysti koronakevät sekoitti pakkaa entisestään.
4. Asunto. Olisin ehkä muuttanut isompaan asuntoon ennen vauvan syntymää, oltaisiin mahdollisesti saatu pienempi univaje ja säästetty molempien vanhempien hermoja. Samaten oltaisiin varmaan ensikuukaudet pesty pyykkiä ihan omassa pesukoneessa eikä säädetty pyykkirallia talopesulassa, huh! (Kyllä, emme omistaneet pyykkikonetta vielä huhtikuussa 2020 L:n olleessa yhdeksän kuukauden ikäinen ja kyllä, me pärjättiin silti!) Meillä kun sitten kävi niin, että jouduttiinkin muuttamaan yhden muuttokerran sijasta peräti kolme kertaa. Osittain toki meistä riippumattomista syistä (= sisäilmaongelmat). Onneksi nykyinen asunto on kiva, vaikkakin sijainniltaan tällein autottomana hankalahkossa paikassa. Hissi olisi myös helpottanut hieman. Taisin raahata vaunut ehkä 4 kertaa rappuset ylös toiseen kerrokseen. Mehän jossain vaiheessa nimittäin todettiin, että L nukkuu parvekkeella paremmin päiväunet kuin sisällä. 🙂 🙂
5. Raha. Olisin säästänyt vähän enemmän rahaa vauvavuoteen.  Esimerkiksi olisi ollut ihan kiva, että oltaisiin voitu pitää auto, koska koronanperkele pakotti meidät olemaan lähinnä kotona (= olisi ollut mukava mennä koko perheen voimin esim. lähiseudun luontopaikkoihin). Toisaalta, äitiyslomani aikana aloin säästämään enemmän rahaa ja rupesin pihimmäksi sekä ostin ensimmäiset osakkeeni, joten parempi tehdä muutos toimintaansa myöhään kuin ei milloinkaan. Kiitos tästä mm. talousasioista kiinnostuneelle aviomiehelleni, Mimmit sijoittaa -podcastille ja Nordnetin Rahapodille. Tällä hetkellä luettavana on myös Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin- opus.
6. Some. Tätä varmaan komppaa tosi moni: olisin viettänyt vähemmän aikaa somessa. Valitettavasti koin monena ”omana aikanani” scrollaavani Instaa ja Facea ties kuinka monennettako sadatta kertaa ja tylsistyttäväni täten aivojani. Poistin tänään (5739261. kerran) Instagram- ja Facebook- sovellukset puhelimestani nyt x ( alkaen 16.9.2020) ajaksi.
7. Liikunta. Olisin ehkä aloittanut treenaamisen/liikunnan hintsun verran aikaisemmin. Linnea oli jo ehtinyt täyttää vuoden, kun kävin ensimmäisellä juoksulenkillä. Toisaalta, univaje oli taittunut vasta ehkä kesäkuun lopussa joten enpä tiedä, olisiko minusta ollut urheilemaan aiemmin..? Sehän olisi tietysti saattanut auttaa uupumukseen.

Mihin olen kuitenkin tyytyväinen vauvavuoden aikana?

1. Vauvanvaatteet. En ostanut vauvalle liikaa vaatteita. Meillä oli siis just eikä melkein oikea määrä vaatteita. Säästettiinpä myös pitkä penni, kun saatiin osa vaatteista lahjoina ja suurimman osan ostin myös käytettyinä Nella & Nuttu- kirpputorilta. Sain myös hyvän vinkin ennen vauvan syntymää: koon 56 vaatteita ei kannata olla kamalasti, sillä ne menevät nopeasti pieniksi. Sen sijaan koko 74 on käytössä useita kuukausia. Tämä piti meidän kohdalla paikkansa ja edelleen käytetään jotain äitiyspakkauksen bodeja, jotka ovat kokoa 74.
2. Päivähoito. Meillä ei ollut kiirettä laittaa lasta hoitoon vauvavuotena. Toisaalta, enpä olisi ollut siihen itse edes valmis. Kuitenkin Linnean ollessa noin 8 kuukauden ikäinen, aloin jo vähän ikävöidä työelämää ja sellasta suunnitelmallisuutta päiviin. Ja keskustelua aikuisihmisten kanssa!
3. Ruokailu. Osasin olla itselleni melko armollinen esimerkiksi lapsen ruokailujen suhteen; tosin, täysimetyksestä en halunnut tinkiä sen jälkeen, kun siihen päästiin. Eli: meidän lapsi söi ensin itsetehtyjä soseita ja pikkuhiljaa myös kaupan soseita, jonka jälkeen motoriikan kehittyessä aloitettiin sormiruokailu noin 7 kuukauden iässä. En siis ottanut mitään paineita siitä, että PAKKO SYÖDÄ VAIN ITSETEHTYJÄ RUOKIA JA PELKÄSTÄÄN SYÖDÄ SORMIRUOKAA!!11one. Edelleen syödään sekä pussiruokia että itsetehtyä ruokaa.
4.  Parisuhde. Me ei pahemmin riidelty vauvavuoden aikana. Ehkä hermo kiristyi aiempaa enemmän, mutta pahemmilta riidoilta vältyttiin.
5. Lapsettomien ystävien kunnioitus. Pysyin siinä ajatuksessa, missä toivoinkin pysyväni: en puhu lapsettomien ystävieni kanssa pelkästään omasta arjestani/vauvajuttuja, koska se ei niitä välttämättä kiinnosta. Aihetta täysin sivuamatta on kuitenkin mahdotonta keskustella, mutta esim. WA-keskusteluissa harvemmin kerron mitään L:n kehitysaskeliin liittyvää tai lähettelen heille kuvia L:sta.
6. Läsnäolo. Tämä on taas vähän ehkä ristiriitainen ja mielipiteitä herättävä aihe, mutta  oon todella tyytyväinen että olin paljon Linnealle läsnä enkä viipottanut pitkin päiviä ties missä. Toisaalta, se oma aika on tietysti mullekin tärkeää ja jos oma äiti eläisi, olisi ehkä vauvavuosikin mennyt vähän toisella tavalla. Minulle on nimittäin sydämenasia saada L:lle naisen malleja elämäänsä.

Siinäpä ensimmäinen virallinen postaukseni. Olen ajatellut höpötellä blogissani lähinnä omasta elämästäni ja sen eri vaiheista. Olen ajatellut myös tehdä jossain vaiheessa synnytyskertomus-postauksen, koska itse rakastan lukea kaikkia synnytystarinoita. Varmaan jo noin kymmenen vuoden aikana tylsyyspäissäni laitan silloin tällöin Google-hakuun ”synnytyskertomus imukuppi” tai ”synnytyskertomus hätäsektio”, koska mielestäni synnytys on yksi maailman ihmeellisimpiä ja kiinnostavimpia asioita. Mainittakoon tässä vielä, että muistan tehneeni 1. luokan lopussa piirrossarjan munasolusta, joka hedelmöittyi ja joka kehittyi aina alkiosta sikiöksi. 😀