Marraskuu meni ja yhtäkkiä onkin helmikuu

Kirjoittelin viime kuun alussa seuraavaa:

”Edellisen postauksenhan piti tulla jo marraskuussa, mutta mulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa kirjoitella tänne, kun piti viimeistellä opinnot loppuun. Mä nimittäin vihdoin ja viimein sain mun AMK-tutkinnon suoritettua! Tiukille meni, mutta mä oon nyt virallisesti valmistunut terveydenhoitajaksi. Oli kyllä aika haipakkaa tuo loppusyksy: työharjoittelujakso oli jaettu kahteen osaan, yksi projektikurssi piti hoitaa opinnäytetyön lomassa ja lapsen päiväkodista oli poissaoloja flunssaoireiden takia = säätöä lastenhoitoon + yövalvomisia opparin takia + lisästressiä arkeen. Koronatilanteen vuoksi kun lasta ei voi viedä päiväkotiin edes pienillä oireilla ja oireiden pitää olla poissa oliko 1 vai 2 päivää. Mulla meni välillä näiden kaikkien tekijöiden johdosta ihan yöunetkin, koska ei ollut vielä joulukuussakaan satavarmaa se, että tulenko valmistumaan. Vaati kyllä jonkun verran sähköpostivarmisteluja (”Hei, Milloin on viimeinen mahdollinen päivä palautukselle? yt. Aino L.”), yöunieni uhraamista ja eräänlaista riskinottoa koronatilanteesta huolimatta. Mun opparista ei tullut hääppöinen, mikä on sinänsä harmi mutta senhetkiset olosuhteet huomioonottaen, sillä ei ole enää mitään merkitystä. Ja mähän muuten tein mun opparin yksin, mikä myös vaikeutti opparin tekoa.

Joulu

Joulu meni rauhallisesti meidän pienen perheen parissa täällä Espoossa. Syötiin vain meille kelpaavia jouluherkkuja (miksi ostaa kaikki maailman lanttulaatikot, lipeäkala jne. jos ei niistä pidä?!): muikunmätiä, graavi- ja kylmäsavulohta, punasipulia, smetanaa, paahtoleipiä, joulukalkkunaa, porkkanalaatikkoa ja tietenkin suklaata ja piparkakkuja. Ja tietysti paistettiin joulutorttuja voitaikinasta (miksi en ole aiempina vuosina tajunnut, kuinka paljon parempaa voitaikina on tavalliseen/vegaaniseen torttutaikinaan verrattuna se on!) Me myös tehtiin todella kevyt joulusiivous ennen joulua mun opiskelutilanteen vuoksi. Onneksi oltiin otettu ihan ammattisiivoojat joulukuun alussa, niin päästiin helpommalla. Saunaa ei meidän näin ollen tarvinnut itse puunata.

Oli kyllä jouluaattona todella helpottunut olo, kun sain 22.12.2020 sähköpostiviestin: Onnittelut valmistumisesta! Kerrankin, ensimmäistä kertaa VUOSIKAUSIIN mun ei ole tarvinnut stressata joulunaikaan jotain tekemättömiä tehtäviä. Nyt mä olen viime viikot vain nauttinut perheen läsnäolosta, siitä että voin olla taas äiti ilman ylimääräistä stressiä jne. Kävinpä myös hieronnassa osteopaattisin tekniikoin viime viikolla. Hieroja availi istumatyön aiheuttamia jumeja. Kuulemma tilanne ei ollut mitenkään paha, eli ihan hyvä että meillä on tuo harjanvarsi, jonka avulla availen yläkroppaa muutamia kertoja viikossa. Sillä ei tarvitse muuten leikkiä kovin kauaa edes, kun alkaa tuntua jo vetreämmältä! Ja on muuten hyvä taukoliikuntaväline.

Nyt mä aion nauttia näistä kauniista talvipäivistä (thank god tänne Espooseenkin tuli lunta vihdoin ja viimein! <3).”

Helmikuu

Johan se vierähti jo  helmikuuksi ja mä oon palannut työelämään. Lyhyesti: on aikamoista suorittamista arkipäivät, kun aamulla lähtee ennen seiskaa töihin ja palaa kotiin vasta kymmenen tuntia myöhemmin, minkä jälkeen täytyy ruokkia lapsi, viihdyttää lasta ja laittaa lapsi nukkumaan. Vasta klo 19.30 aikaan saan itse hengähtää eli tavallaan olen päivässä töissä yli 12 tuntia. Tuntuu jotenkin paljolta, vaikka joillakin aloilla se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. On kyllä ollut mukava palata työelämään, vaikka välillä on ollut todella töhö ja tyhmä olo, koska olenhan vastavalmistunut ja ihan uudessa työpaikassa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa… Vietin muuten viime yön hotellissa, koska halusin kerrankin nukkua aamulla ilman häiriötekijöitä. Unien kanssa on ollut vähän problematiikkaa viime kuukausina omalla kohdallani, niin tuli kyllä hotelliyötarpeeseen. Heräsin kahden aikaan yöllä, koska luulin että oli aamu ja seuraavan kerran klo 06.30, jonka jälkeen nukuin about kasiin. Vähän aikaa pötköttelyä sängyssä ja sen jälkeen suuntasin aamupalalle – miten ihana olikaan syödä rauhassa aamiainen ja juoda aamukahvikin ilman, että kukaan keskeyttää. Hotellina toimi Nihtisillan Scandic, koska en viitsinyt lähteä kovin pitkälle, jos illalla olisi tullut jokin nukuttamiskatastrofi. Oon ehkä vähän outo, kun en raaski lähteä pidemmälle, vaikka esim. Jätkäsaaren Clarion kävi kyllä mielessä hotellien suhteen. Tätäpä siis kuuluu: ruuhkavuosiarkea korona-arjella höystettynä, auto olis kyllä kiva, niin ei tarvitsisi pyöriä vaan tässä lähimaastossa. Toivottavasti saan seuraavalla kerralla kirjoittaa vähän aikaisemmin kuin kolmen kuukauden päästä! Ja postaan niitä ”kuuluisia” kuvia…

P.S. Mä rakastan näitä ihania nietoksia ja pakkaspäiviä. <3