PÄÄSYKOKEET JA SEITSEMÄN KOHDAN VINKKILISTA

Oi yhteishaku.

Jokakeväinen juttu ja stressaava suorituskyvyn mittari. Tällä viikolla aukesivat ilmoittautumislinjat ja huhtikuun alkuun mennessä monen monta tuhatta suomalaista näpyttelee henkilötietokenttiin omat tietonsa ja skannaa liiteet.

Pääsin nykyiseen kouluuni yo-enkun ja haastattelun perusteella. Olen kuitenkin hakenut myös suomenkieliseen oikikseen ja kokenut tämän ihanan kamalan luku-urakan, joka alkaa yhteishakulomakkeesta ja kirjojen tilaamisesta päättyen loppukevään pääsykokeisiin. Olen tullutkin maininneeksi olevani stressaavaa tyyppiä. Olen myös nyt ja heti -tyyppi, enkä millään ymmärrä edelleenkään, miksi esimerkiksi oikeustieteellisessä pääsykoekirjat ilmestyvät vain reilua kuukautta ennen pääsykokeita. Kombona ei kovinkaan kannattava ajatellen stressitasoja ja mahdollisimman aikaista valmistautuista. Muutaman kerran heräsin keskellä yötä, tuli paniikki siitä, kuinka paljon vielä luettavaa on ja kuinka vähän aikaa. Niinpä kirjojen ääressä tuli vietettyä muutama yö. Samalla takaraivossa takoi pieni ääni, joka epäröi ajan riittävyyttä, omaa suorituskykyä ja suuren sivumäärän hyödyllisyyttä.

Näitä pohdiskellessani mietin keinoja, joiden johdosta omaa elämää ei tarvitse laittaa tauolle pääsykoeluku-urakan ajaksi. Eihän pääsykokeiden kuitenkaan pitäisi olla peikko vaan innostava, kiehtova etappi mahdollisella tulevaisuuden uralla. Eikä sisäänpääsystä tulisi tehdä mahdottomuutta edes omien ajatusten tasolla. Aina sinne sisään joku pääsee, aina joku ne asiat oppii. Mikset sinä, miksi joku muu mieluummin? Niinpä!

Selkeä lukurytmi. Aina kuulee puhetta lukusuunnitelmasta ja selkeästä lukkarista itsenäisen opiskelemisen suhteen. Itsekin noudatin lukusuunnitelmaa yo-kirjoitusten aikaan, mutta yliopiston pääsykokeisiin lukiessani hoksasin, että idea onkin ehkä sittenkin ennen kaikkea lukurytmissä. Kun heräsin, aloitin lukemisen siitä kohdasta ja sillä tahdilla, kuin sinä aamuna tuntui järjenjuoksulleni sopivalta. Joskus aloitin edellisen kappaleen kertaamisella, kaikkein energisimmilläni ollessani aloitin suoraan uudesta asiasta, paahdoin eteenpäin niin kauan kuin mielenkiintoa riitti ja kun se lopahti, käytin lopun lukuajan vanhojen asioiden selailemiseen. Tein selkeän päätöksen urakan alusta lähtien, että opiskelen siihen saakka kunnes avomieheni tulee töistä ja lopetan siihen. En lue roippeita sieltä täältä pitkin päivää. Muuten päässä ei koko päivänä pyöri mitään muuta. Se lisää stressiä. Hyi.

Muistiinpanot ja kuvat. Itselläni on valokuvamuisti. Jos kuulut samaan sarjaan, suosittelen selkeitä muistiinpanoja sekä värikkäitä, aiheeseenliittyviä kuvia ja hauskojakin piirroksia. Itselläni jää paremmin mieleen veikeät tikku-ukot hauskassa kontekstissa kuin musta Times New Roman -teksti valkoisella paperilla sivulla 256.

Oma tapa. Mikäli kukaan tuntemasi henkilö hakee samaan aikaan etenkin samaan kouluun tai jos käyt valmennuskurssilla, kuulet alati keskustelua siitä, kuka missäkin kohtaa kirjoja on menossa, montako kertaa ne on jo käyty läpi ja kuinka paljon pitäisi olla käytynä läpi. Jos olet luonut selkeän ajatuksen siitä, millä tavalla ja paljonko luet, ei kannata kerätä turhaa ulkopuolista painetta eikä sortua näin sinunkin pitäisi tehdä -ajatteluun.

Paikka. Kaikille paras paikka itseopiskelulle ei ole hipihiljainen kirjasto. Itse opiskelin mieluiten kotona. En omista työpöytää, vaan luin keittiön pöydän ääsessä taatakseni mahdollisimman ergonomisen lukuasennon. Toisinaan mieli teki pehmoiselle sohvalle, silloin menin sinne. Kevätauringon paistaessa opiskelin parvekkeella. Ympärilleen ei kannata kerätä suurta siivoa, astioiden paljoutta, tavaramäärää tai pölypunkkeja. Mielenkiinto opiskelua kohtaan on huomattavsti korkeampi mieluisassa, puhtaassa ja siistiissä ympäristössä.

Valmennuskurssit. Erittäin hyvä keksintö, monessa tapauksessa vain turhan kallis. Jos olet kuitenkin varma, että motivaatio riittää kurssin luennoilla käymiseen, tälle kohdalle vahva suositus. On tutkittua, että valmennuskurssin käyneet pääsevät sisään hyvällä prosentilla. Välikokeet, henkilökohtainen palaute sekä tiivistelmätekstit toimivat oman opiskelun tukena eivätkä jätä oppimista vain oman sanasta sanaan -lukemisen varaan. Vastaustekniikoiden treenaamisesta ja alan pienestä pintaraapaisusta ei ole haittaa.

Vapaapäivät ja muu elämä. Kuten todettua, suosittelen muun elämän elämistä lukemisen ohella. Lukeminen kannattaa ajoittaa siihen aikaan vuorokaudesta, kun koet olevasi virkeimmilläsi. Loppu aika kannattaa tehdä jotain ihan muuta ja jokaiseen viikkoon suosittelen mahduttamaan yhden opiskelusta vapaan päivän. Liikunta antaa aivoille happea ja muiden ihmisten seura saa ajatukset hetkeksi muualle. Ahdistuminen tiedon paljoudesta helpottuu, kun saat muuta mietittävää. Aivot prosessoivat silloinkin oppimaasi. Lisäksi jokapäiväinen lukeminen käy helposti niskaan ja hartioihin. Liikunta ja venytteleminen, tarvittaessa hierontakin, edesauttavat terveen rangan ylläpitoa urakan aikana ja sen jälkeen.

Motivaatio. Kaiken A ja O. Kun olet aidosti kiinnostunut opiskelemastasi aiheesta, jaksat innostua uusien kokonaisuuksien oppimisesta. Mikäli motivaatio ja kunnianhimo katoavat, lukemisesta tulee sitkeää puuroa ja tunneli, jonka toinen pää on kaukana. Itse oikeustieteestä innostuvana huomasin toisinaan pääsykokeisiin lukiessani innostuvani aivan erityisesti kiinnostavien muistiinpanojen tekemisestä, värien käyttämisestä sekä siitä, että tiesin oppineeni taas yhden asian lisää.

Usko itseesi! Kun tiedostat, että sinun mahdollisuutesi läpäistä pääsykokeet ovat samanlaiset kuin kaikilla muillakin ja tiedät, miksi juuri sinun pitäisi päästä tiedekuntaan sisään, olet jo monta askelta lähempänä tavoitettasi. Jos itse et usko itseesi, kuka sitten?

Koko maailman kaikki tsempit jokaiselle hakijalle ja rentoa viikonloppua – muistakaa pitää ainakin yksi vapaapäivä tänä viikonloppuna!

– Aino