MINUN VAJAASTI TOIMIVA KILPIRAUHASENI
Minun kilpirauhaseni toimii vajaasti. Se ei siis tuota tarvittavaa määrää kilpirauhashormonia, eli tyroksiinia. Yleinen vaiva, mutta etenkin puhjetessaan ikävän salakavala. Usein mediassa annetaan kuva vakavasta sairastumisesta tai elinikäisestä riesasta, mutta halusin jakaa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani vajaatoimintaan liittyen. Kokemukset ovat toki yksilöllisiä, mutten silti allekirjoita taudin dramaattisuutta – enhän aina kysyttäessä muista edes mainita sitä!
En siis koe olevani lainkaan sairas. Vajaatoiminta puhkesi minulla parikymppisenä ihan itsestään. Yksi suurimman huomioni herättänyt tekijä oli äkillinen painonnousu, sillä kahden viikon aikana painoni nousi kahdeksalla kilolla. Se näkyi ja tuntui. Koska en aluksi osannut arvella mitään tällaista, tein pari raskaustestiä ihan vain varmistukseksi. Toinen huomiota herättänyt oire oli hiustenlähtö. Paksu ja pitkä tukkani irtosi tuppoina päästä ihan vain hiuksia sivellessä. Suihkun lattiakaivo oli yhden suihkukerran jälkeen täynnä hiuksia ja harjatessa irtosi isoja kasoja tukkaa. Hiukseni ohenivat, lyhenivät ja kaikin puolin lässähtivät. Olin siis hoikan pitkätukan sijaan äkkiä kevyesti ylipainoinen polkkatukka. Siksi marssin yksityisen lääkärin vastaanotolle.
Kävin verikokeissa. Minulle määrättiin samalta istumalta tyroksin-tabletteja, pieniä pillereitä, joita otan yhden päivittäin. Pillereitä on eri vahvuisia, onneksi itse pärjään pienimääräisimmillä tabuilla. Oireet alkoivat kadota samalta istumalta – paino ei noussut eikä tukkaa irtonnut. Ei kuitenkaan ollut viikon tai kahden asia saada salakavalasti terveistä elämäntavoista huolimatta tulleita lisäkiloja poltettua pois. Lopulta hiukset kuitenkin alkoivat kasvaa ja tuuhentua. Siinä samalla pikkuhiljaa sain painonikin takaisin normaaliksi. Huokaisin helpotuksesta.
Syön edelleen, ja tästä eteenpäin niin kauan kun tilanne pysyy samana, päivittäin yhden tyroksin-tabletin. Onko se ongelmallista – ei lainkaan! Aamukahvin kanssa pikkutabu naamaan ja päivän touhuja päin. Tauti ei vaikuta elämääni lainkaan. Jos huomaisin painon jälleen nousevat tai hiusten lähtevän, menisin verikokeisiin uudestaan. Tilanteen ollessa stabiili käyn verikokeissa kerran vuodessa kontrollinomaisesti ja samalla reseptini tableteille uusitaan. Toki terveet elämäntavat, säännöllinen liikunta ja sen sellainen on suotavaa, mutta niinhän ne ovat muutenkin, toimii kilpirauhanen kunnolla tai ei.
Te siis, joilla tällaista vaivaa on tai tunnistatte oireita, älkää ystävät hyvät panikoiko älkääkä dramatisoiko turhan takia. Yksi tabletti kerran päivässä vaikka loppuelämän ajan ei ole suuri vaivannäkö. Pahempia tauteja on tämä maailma täynnä.
Kaikkea hyvää ja kaunista päiväänne, pitäkää huolta itsestänne <3
-Aino