Meidän kodin lähellä on seitkytlukuhenkinen, pelkistämättömän karu kotileipomo, jossa aamusta iltapäivään tiski notkuu pullia, viinereitä, munkkeja, sämpylöitä ja ah, tuoreita ja rapeareunaisia ruisleipiä. Namnam.

Olen kotoisin Päijät-Hämeestä ja meillä ruisreikäleipä on ollut tuote, jota on aina löytynyt kaapista ja ruokapöydästä. Mummoni leipoo myös itse reikäleipiä ja on vaikea keksiä tuoksua, joka samalla tavalla huumaisi ruokahalun kuin lämpimän, tuoreen ruisleivän tuoksu. Siispä olen enemmän kuin fiiliksissä siitä, että Vantaalla lähileipomosta saa aamusta toiseen rapsakkaa ruisreikäleipää.

Pääsääntöisesti Suomessa on totuttu ruisleivän syöntiin ja vaikka tuoreet sämpylätkin huumaavat herkullisuudellaan, on ruisleipä usein terveellisempää ja suositeltavampaa etenkin, jos leivän kulutus on suurta. Etenkin kaupan sämpylät ovat usein höttöistä vehnää, joten jos vaihtoehtona on täysrukiinen jälkiuunileipä, on se terveellisempi ja siksi suositeltavampi valinta.

Tässäpä siis postauksen muodossa suosionosoitus peri-suomalaiselle ruisleivälle! Etenkin reikäleipä on minun suosikkini. Viljaisaa, kotimaista, terveellistä ja kylmän maidon sekä margariinin kanssa herkullista!

Terveellistä lauantai-iltapäivää. Ahmikaahan ruista ranteisiin! 😀

-Aino