Vauvat on mun juttu :D
Äitiys varmastikin sopii mulle tosi hyvin. Vaikka eipä kukaan oisi sitä varmaan uskonut ennen ekaa lasta. Noh en ollut varsinainen äitityyppi, eikä elämäntapanikaan viitanneet siihen, että hyppäisin perhe-elämään ihan hetkeen… Eipä siitä sen enempää.
Palataan siihen, että äitiys sopii mulle; etenkin vauvavuosi. Miksikö? Noh, mulla on niin hyvä, stressitön, energinen olo. Sama oli ekan vauvan synnyttyä. Vaikka en kauhee stressailija tai ahdistuja muutenkaan ole, niin nyt (ja viimeksi) vauvan synnyttyä oon huomannut olevani paljon rennompi. Kaikkeen on jopa typerän luottavainen kaikki järjestyy –asenne. Neidin kohdalla itseasiassa melkein asennoiduin raskauden jälkeiseen masennukseen. Olinhan vieraassa maassa, ilman omaa perhettä ja ystäviä ja kaikkea tuttua. Ehkä iloisuus ja energisyys tuntuikin vielä vahvemmalta, kun oli odottanut jotakin päinvastaista. Tai ehkä mua vaan on siunattu jollakin super onnellisuushormoneilla, jotka häivyttää kaiken väsymyksen ja epätoivon. Ja olihan mulla myös hyvä tukiverkko.
Neiti ei ollut todellakaan mikään helppo vauva. Ei eka lapsi varmaan koskaan tunnu kovin helpolta 😉 Mutta Neiti parka oli aika kipuinen pahan refluksinsa kanssa, itki PALJON. Oli varsinainen tissitakiainen ja nukkui huonosti yöt ja päivät. Nyt suorastaan ihmettelen, miten silloin jaksoin. Opiskelinkin ja käytiin vielä paljon ulkonakin kavereiden kanssa.
Toinen vauveli on nyt melkein 3,5 kk ja väsymys jäi taakse vissiin 2 viikon paikkeilla. Eikä edes kovin pahaa väsymystä ollutkaan. Tätä tietenkin edesauttaa se, että Niña nukkuu ihan ok. Alussa heräili syömään 4-5 kertaa. Nyt 1-3 kertaa. Aamu kasilta saattaa välillä nukahtaa uudestaankin ja vedellä viel melki kymppiin unta. Väsymyksen sijaan oon ihan täynnä energiaa, ehdin opiskella, viettää aikaa molempien typyjen kanssa, käyn nyt urheilemassa n. 5 kertaa viikkoon, näen kavereita, muistan Papiakin ihan kahdenkeskeisellä ajalla… En ole siis mielestäni jäänyt täysin myöskään vaaleanpunaiseen onnenhuuruiseen vauvakuplaan..
Niña onkin kyllä helppo vauva. (hehee, vähän jännityksellä hehkutan tätä, puutakin jo koputtelin). Mistään refluksista ei tietoakaan. Maitoa puklaillut varmaan 10 kertaa elämässään kun taas Neiti vauvana varmaan saman verran tunnissa :/ Vauva viihtyy pitkiä aikoja leikkimatolla ja sitterissä, mitä Neiti ei ikinä tehnyt. Vauva viihtyy yhtä hyvin kotona kuin kodin ulkopuolella. Ainoa mihin ei oikein suhtaudu lämmöllä on yritykseni vaunukävelyille. Se on tuolle vauvelille ihan liian pitkä aika viihtyä niinkin vauvamaisessa asennossa kuin maata rattaissa. Tuo vanhempi tyttäreni oli sinänsä ihanteellinen vauva, että se viihtyi kohtuullisen hyvin autossa, kaupassa, ravintolassa, matkoilla ja siis oikeastaan missä tahansa kodin ulkopuolella. Mutta kun ei sitä nyt kuitenkaan aina jaksanut olla liikkeessä..
Tietenkin on päivässä hetkiä, kun vauvalle kelpaa vain sylittely ja välillä hääkin saa selittämättömiä itkukohtauksia, mutta se nyt on aika pientä verrattuna vaikkapa koliikkivauvaan. Tai refluksiin. Tai ihan vain maraton tissitakiaisiin.. Epätoivon hetkeä ei ole vielä tullut, ainakaan niin pahaa, että olisi jäänyt mieleen.Äitiys varmastikin sopii mulle tosi hyvin.
Niin ja viimeiseksi tärkein: vauvat on vaan niin huippu ihania, tuoksuvia, hassuja, syötävän sulosia, ylipusuteltavia, rutistettavia rakastettavia <3<3<3
Iloista viikon jatkoa kaikille <3