Anoppi- ja synnytyshermoilua
Kyllä vain, olen n. viikolla 26 ja se on täällä jo, synnytyspaniikki. Ei kuitenkaan itse suorituksesta sinänsä vaan olen jo ruvennut hermoamaan käytännön asiohin liittyen. Yksi ilta oli jopa soitettava äitille ja purkautua näistä hermoiluista. Kaikkihan siis olisin muuten ihan hyvin ja selvää, mutta ah niin rakas anoppini (+appi) on tulossa juurikin noina aikoina Suomeen vierailulle, kun beibin pitäsi ulostautua. Ovat siis kuukauden täällä. MEILLÄ KOTONA. 63 neliöö, 5 ja 1/2 ihmistä. Joista yksi on anoppi. Siinä tulee aika monta kertaa varmaan laskettua kymmeneen. Ja lähdettyä hermolenkille, toivottavasti olen hyvässä kunnossa sekä viimeisilläni, että juuri synnyttäneenä.
Appeni taas haluaa tuntea muutakin Eurooppaa ja haluaa tietysti, että mieheni lähtee mukaan. Heidän tullessaan olen viikolla 37. Neitonen syntyi viikolla 37. Eli vähän panikoin, että täytyykö mun lähteä yksin synnyttämään. Apua! Tähän asti olen vielä voinut jopa kaikessa rauhassa ajatella, että vaikka oltaisiin mökillä tai muuten jotenkin hankalassa tilanteessa niin miehenihän on auttanut maailmaan jo muutaman sata vauvaa synnytyslääkärin roolissa. (Meksikossa ei siis kätilöitä vaan lääkäri tekee kaiken.) Mutta yritän unohtaa tämän hätäilyn ja kestää ainakin sen viikon pidempään yhtenä pakettina.
Eniten huolettaa kyllä Neidin kohtalo. Minä lähden sairaalaan saamaan sisarusta, papi on ehkä reissussa ja Neiti jäisi anoppini kanssa. Toki on lapsen mummu kyseessä, mutta tietenkään nuo Skype-puhelut eivät ole pitäneet mitään läheistä suhdetta yllä. Tämän takia soitin omalle äidille, että sun on sitten ihan pakko tulla Neidin kanssa silloin, kun lähden sairaalaan, ette se ei saisi kauheita hylkäämistraumoja sisaruksensa syntymästä.
Ei varsinaista hermoilua, mutta ei myöskään riemun tunteita herättää kyllä aikalailla se kuukauden yhteiselo. Enpä ollut ajatellut, että tämä uusikin beibi pääsee heti kotiin tullessaan anopin valvovan silmän alle ja saan kuulla 1000 ja 1 neuvoa.. Myös ennen sairaalaanmenoa odottelen taas sitä käskytystä, kuinka pitää silittää kaiken maailman sukatkin valmiiksi. Toivottavasti anoppi ei rahaa Meksikosta niitä järkyttäviä valkosia aluspaitoja, täällä kun ei onneksi taida ainakaan ihan heti löytyä vastasyntyneelle kyseisiä rättejä, joita hän voisi sitten ostaa kymmenittäin.. Anoppini syynäsi aina, että olinko pukenut bodyn alle aluspaidan, joka sitten tietenkin oli ihan ruttuna kainaloissa. Niin minkäköhän takia se body onkaan keksitty? Huom, pääsin vähemmällä, kun laitoin sen paidan anopin läsnäollessa kuin se, että olisin jatkanut väittelyä. Myöskin ihan vastasyntynyttä piti kuulemma alkaa totuttaa jo siihen, että nukkuvat koko yön. Antaa huutaa sitten, mitään 2-4 tunnin ruokintavälejä. Kuulemma hänen muksunsa viikon ikäisenä jo nukkuivat kokonaisia öitä, WAU. Aika kultaa muistot kenties..? Tosin antoi kuulemma myös välillä jotakin äärimmäisen hyvää yskänlääkettä, millä nukkuivat hyvin. Kummasteli, että sitä ei ollut enää myynnissä lapsille.. Onneksi mieheni on jo selvinnyt moisesta aliruokinnasta ja huumauksista 😉 Nyt tässä rupesi kaikki muutkin muistot vyörymään, joille tietysti nyt voi jo nauraa, mutta tuolloin ei paljon enää huumorikaan riittänyt.. Muistan Meksokossa pohtineeni oikein perustavani anoppiblogin, sillä ne monet jutut olivat oikeasti ihan uskomattomia ja kirjoittamisen arvoisia! Harmi, ettei tullut kirjattua niitä ylös minnekään! Nytpä siis tyhjä muistivihko tuolle kuukaudelle valmiiksi!
Pitäisikö kiusaksi toivoa myös viileää kesää. Siitä aiheutuisi suuri paniikka ja ulosmenokielto. Tai ainakin mieletön vällyihin vuoraus. Meksikossa +27 asteen lämmössäkin viileä tuulahdus tuulahdus tai muuten viileämpi päivä vaati ehdottomasti vauvan vuoraamista viltein. Muistuttelin kuivasti, että kyllä meillä vauvat Suomessakin hengissä säilyvät, vaikka talvellakin viedään ulos. Sekin oli hupaisaa, kun kävin jääkaapilla vauva sylissä ja saman tien tuli palaute Dios mio, haluanko keuhkokuumeen lapselle. Voitte kuvitella mikä haloo siitä nousi, kun tultiin Suomeen kuukaudeksi Neidin ollessa 3kk ja kävimme ulkona -15 asteen pakkasissa.