Byrokratiaviidakossa taistelua Suomessa

Kuinka helppo ulkomaalaisen on saada töitä Suomesta. Millainen prosessi oli mieheni tulo Suomeen. Millä perusteella hän sai oleskeluluvan? Oon saanut sähköpostiini jonkin verran kyselyitä, joten paikallaan olisi pieni tiivistelmä aiheesta perheemme kokemusten perusteella.

Vaihe 1. Oleskelulupa

Oleskelulupaa haettiin jo Mekskossa. Käytiin Mexico Cityssä Suomen suurlähetystössä jättämässä paperit ja pulitettiin n. 600 euroa tästä lystistä. Sain pari palaa Fazerin sinistä sillä käynnillä. Se olikin ainoa positiivinen asia, joka jäi siitä käynnistä käteen. 6 kk myöhemmin tiedusteltiin luvan edistymistä ja sen sanottiin olevan jo käsittelyssä, ei pitäisi mennä enää kauaa. Äkkäsimme edulliset lennot 3kk päähän. Mieheni tuli Suomeen eikä lupaa oltu vielä myönnetty ja täällä sitten muistutettiin, että Meksikosta hakemamme oleskelulupa tuli ihan fyysisesti myös noutaa Mexico Citystä. Henkilökohtaisella käynnillä siis. Tällänen pikkuseikka oli jotenkin mennyt ihan ohi, tai sitten unohtunut 9 kk odottelun aikana.. Luvan haku siis peruuttiin ja haettiin uudestaan Suomesta käsin, ja tietenkin myös maksu suoritettiin uudestaan. Lupa tulikin tämän jälkeen aika nopeasti. Lupa haettiin yhteisen lapsen perusteella, koska emme ole naimisissa. Siihen tarvittiin lisäksi selvitykset parisuhteestamme ja yhdessä asumistamme ajoista sekä yhteydenpidosta, mikäli olemme asuneet eri maissa..

Vaihe 2. Suomen kieli ja kotouttamissuunnitelma

Tulimme siis Suomeen alkukesästä 2012 ja Papi aloitti heti taistelun byrokratiaviidakossa myös työkkärissä. Sanottiin, että pian on mahdollista päästä suomen kielen kurssille, kunhan kaikki tarvittavat paperityöt saadaan tehtyä. Kesällä maksoimme itse  pari yliopiston kallista kurssia. Työkkäristä sanottiin, että koska mieheni oli jo kirjoilla työkkärissä niin voisimme takautuvasti kokeilla hakea omatoimiseen koulutukseen tuet yliopiston kursseistakin. Otin yhteyttä työkkäriin kesän aikana ja sanottiin, että tulisi odottaa vielä syksyllä alkavaa kurssia työkkärin kautta. Loppukesästä soitin uudestaan virkailija sanoi, että kurssi on jo täynnä ja samalla sitten selvisikin, että ei heillä ollut ko. nimisestä henkilöstä mitään tietoja. TÄH?! Seurasi siis uusi vierailu työvoimatoimistoon. Tällä kertaa ei saatu tulkkia soviettua aikatauluihin ja itse en saanut mennä huoneeseen, koska tulkkina ei tietenkään saa toimia perheenjäsen. Mies tuli keskustelusta ja kohautta olkapäitään ja sanoi, että ei ollut täysin ymmärtänyt, mitä nyt tapahtuu, koska englanniksi nämä byrokratian koukerot eivät oikeen auenneet. (No eihän välttämättä koukerot aukea suomeksikaan suomalaisille…) 

Paikkoja ei työkkärin kursseille kuitenkaan auennut ja ymmärtääkseni tehtiin kaikki taas alusta. En tiedä vieläkään mitä oli tapahtunut – oliko paperipinkka hävinnyt, ennen kuin niitä oli syötetty sähköiseen järjestelmään vai oliko ne vaan jännästi pyyhkiytyneet pois kesäloman kunniaksi..? 

Mies kävi erinnäisillä suomen kielen kursseilla, mutta taso oli mitä oli. Työkkäristä suositeltiin erästäkin suomen kielen kurssia, vaikka siitä ei mieheni kohdalla voitu mitään tukia myöntääkään. Tason sanottiin olevan sellainen, että sen ei mieheni kohdalla voi katsoa olevan työllistävää toimintaa. Oikeassa olivat – lähinnä taannuttavaa se oli: kurssilla opeteltiin kirjoittamaan. Siis niinkuin okeasti opetettiin kirjaimia! Tunnin aikana kaikki oli osanneet kirjoittaa talo ja kissa ja lukea ne. Toki on maahanmuuttajia, jotka eivät ole oppineet kirjoittamaan omallakaan kielellään, mutta miksi sitten edes suositella sellaista kurssia henkilölle, joka nyt kuitenkin osaa jo kirjoittaa..

Kyllä siinä ihan syystä kävi mielessä, että tuskin sitä lääkärin tutkintoa saa koskaan hyväksytettyä, jos suurin edistys 6 kk aikana on päästä tavaamaan kissaa. Mieheni oli myös aika katkera siitä seikasta, että monille perheille (joilla ei ollut mitään siteitä suomalaisiin) maksettiin kaikki. Vuokra keskustassa, ruoka, tarpeet jne. Hän suomalaisen lapsen isänä ja avoliitossa suomalaisen kanssa sai 0 euroa. Itse olin opiskelija ja tilille tuli kolmelle hengelle huimat 286 euroa. Mieheni sanoi tuolloin, että ootte te suomalaiset tyhmiä: nuori suomalainen opiskelija ja tämän tytär + ulkomaalainen mies, jolla on aikomus työskennellä lääkärinä Suomessa saavat elää käytännössä tuloitta. Ja samalla maksamme elämisen kokonaan ulkomaalaiselle perheelle, jossa nainen sanoo ihan suoraan, että ei aio päivääkään työskennellä, koska se on hänen uskontoaan vastaan..  Olipa tämä nainen valittanut miehelleni, kuinka epäreilua oli, että Kela ei maksanut suurempaa tukea naisille, joilla ei ole uskontonsa puolesta mahdollista tehdä töitä. 

Joulukuussa mies vihdoin pääsi erittäin hyvä tasoiselle suomen kielen kurssille. 8 kuukautta siitä, kun työkkärissä sanottiin, että kurssilla on tilaa.. Virhettä mieheni asian käsittelyssä pahoiteltiin toki, mutta eipä se mieltä kovasti lämmittänyt. Kurssi kesti vuoden ja siellä tosiaan oppi puhumaan suomea niin hyvin, että suomen kieli jo sujuu ihan töissäkin. 

Vaihe 3. Tutkinnon hyväksyttäminen

EU:n ulkopuolisten lääkäreiden tulee hyväksyttää tutkintonsa Valviralla. Tämä vaati melkoisen paperipinkan suomentamista, kuukausien odottelua, monta yhteydenottoa Valviraan, selvityspyntöjä, muutama yhteydenotto Meksikoon mieheni yliopistoon ja paljon rahaa kaikkeen tähän. Selvitys Meksikon koulutusjärjestelmästä, Meksikon opetushallituksen toiminnasta ja eri yliopistojen lääkärin tutkinnoista. Papereiden lähettämistä hyväksymiseen meni taas reilu 8 kuukautta. Ja asian edistyminen vaati aktiivista omaa toimintaa ja yhteydenottoja. Meksikon päässä mieheni sisko ja vanhemmat hoitivat käynnit virastoissa, jotta ei ihan sinne asti tarvinnut lähteä. Onneksi myönteinen päätös kuitenkin tuli :) Tästä olen blogissa aikaisemminkin kirjoittanut.

Vaihe 4. Oikeus harjoittaa ammattia Suomessa

Tämä vaihen on nyt menossa. Ja tämä vaihe on varmasti se pisin ja monimutkaisin. Valviran vaatima harjoittelu amanuenssina on takana. Nyt on menossa kurssi, joka valmistaa lääkärin tentteihin. Tenttejä on suoritettava 3. Suurimmaksi hankaluudeksi muodostuu kuulemma usein 3. tentti. Kyseessä on käytännön potilastentti ja suurin vaikeus on ylipäätään päästä suorittamaan tenttiä. Ongelma on, että tenttiin ei saada palkattua riittävästi valvovia lääkäreitä. Täällä Yle uutisoi aiheesta. Mies tutustui ulkomaalaiseen lääkäriin, joka on toiminut lääkärinä jo 4 vuotta väliaikaisin luvin, mutta tenttipäivämäärää ei ole näkyvissä. Hän on joutunut uusimaan luvan vuoden välein tai työpaikkaa vaihtaessaan; lupa maksaa yli 500 euroa. Palkka on n. 2000 euroa ja hän tekee samaa työtä kuin lääkärikollegansakin. Voihan sitä miettiä kuka siinä häviää, jos tämä lääkäri pääsee tenttiin, ei maksa enää lupia vuosittain ja hänelle jouduttaisiin maksamaan oikeansuuruista palkkaa. Innolla odotan onko miehelläni samanlainen kohtalo, todennäköisesti.

 

Tässä pääpiirteittäin mieheni kokemuksia Suomeen muutosta byrokratian kannalta. Eli suuri määrä käyntejä työkkärissä, poliisilaitoksella, maistraatissa ja Kelassa. Tuhdit pinot papereita, monia satoja euroja lupiin, kokeisiin ja käännöksiin. Paljon odottelua, turhautumista, epätietoisuutta ja toivon menetystä. Onko kaikki ollut sen arvoista? Aika näyttää.  Onhan sekin jo puolivoittoa, että mies saa edes harjoittelijana töitä ja takana on ne epätoivon hetket, kun joutui istumaan kotona peukaloita pyöritellen tai tavaamaan kissaa suomen kielen kurssilla. Tämä prosessi olisi  paljon siedettävämpi, jos kaikki ei veisi niin julmetun paljon aikaa. Aika raastavaa on ollut odotella kuukausia jännittäen tuleeko lopulta edes myöntävää vastausta. Entä jos kaikki onkin ollut turhaa ja oikeutta toimia lääkärinä ei koskaan myönnetäkään? 

Mies joutuu varmasti tekemään paljon motivaatioharjoituksia 1500 euron harjoittelijapalkalla; ollessaan taas uudestaan vain lääkäriharjoittelija, vaikka onkin jo kerran lääkäriksi valmistunut. Varsinaisena piristäjänä ei varmasti toimi kotimatka pimeyden ja loskasohjon keskellä. Kotona odottaa suomalainen ilkeä vaimo, joka pistää vielä tiskaamaankin. Kotimaassa kun olisi ne oikeudet toimia lääkärinä ja palkkakin ihan ok. Kotimatkalla ehkä joutuu vähän hikoilemaan ja siristelemään silmiä auringossa. Kotiin saapuessa olisi kodinhoitajan laittama ruoka valmiina pöydässä ja vaimokaan ei muistuttaisi zombieta. Mutta sitten kun se vaimo onkin suomalainen jääräpää; itsenäinen ja tottunut elämään vapaasti eikä osaa lapsiakaan kasvattaa pelkäämään oven avaamista, niin eihän siitäkään elämästä mitään tule.. Parempana motivaatioharjoitteluna Suomeen jäämiseksi toimii uutisten luku Meksikosta. Se, että täällä lapsemme voivat leikkiä pihalla turvallisesti. Että mä voin liikkua melkein mihin kellon aikaan vain yksin. Yksinkertaisia asioita, mitkä eivät ikinä toteudu Meksikossa. Ainakaan tämän päivän Meksikossa.

Näiden ristiriitojen keskellä mieheni lopulta tyytyy vain ihmettelemään miksi niin paljon painotetaan, että Suomeen halutaan ja tarvitaan työvoimaa ulkomailta. Todellisuudessa kun prosessista on tehty niin pitkäkestoinen ja hankala, että moni työkykyinen luovuttaa kesken matkan. Eli me mennään päivä kerrallaan positiivisin mielin. Ei ole Suomi ollut helppo ratkaisu, mutta eipä se Meksikokaan oikein toiminut. Onhan niitä toki muitakin maita..