Dimangeja ja lumikukkia

Voi luoja, että oli lauantai kaunis päivä. Huurteinen ja timanttinen. Se metsän ankea ja synkkä ryteikkökin oli kokonaan verhoiltu huurteeseen, pitsiin ja timantteihin. Ja siis meidän Neidin mielestä jopa koiran kakka oli kaunis! Neiti: ai ihana pikku linna! Minä: no se on kyllä kakka. Neiti: Aijaa! onko oikeasti kakka?! Olinpa hassu. Mutta on se kyllä kaunis kakka. Harmi, että perjantain huurteista tai kakoista en saanut kuvia, aina kamera väärässä paikkaa!

Viikonlopun favoritejuttu yhdellä sun toisella on tainnut olla tää järvenjää ja niinpä mekin vietettiin sunnuntaita jäillä ja kameran kera. Olihan tuo kirkas päiväkin ihan hyvä korvike huurteiselle 🙂 Neiti kyseli kovasti luistin kenkiä. En kyllä ollut vielä tänä talvena aatellut hälle luistimia hommata, lähinnä myös siksi, että mä en ite oo mikään luistelufani. A) se on tappoa varpailla B) en mä ikinä oo ollu ihan omassa roolissani niiden terien päällä. Mun herkät varpaat oli tänäänkin jäässä Crocsin jättitalvisaappaissakin! Ehkä luisteliopetus olisi loistava delegoida, vaikka serkulleni. 

 

Aurinkoa nassuun.

 

Liukurin hallinta on viel hakusessa. Tällä kertaa päin kuusta muutamaan otteeseen. Tästä voisin vetää sen johtopäätöksen, että tänä talvena harjotellaan liukuri. Ens talvena katsellaan sitä luistelua. Ja kai lautailunkin kokeilu jää sitten ens vuoteen ainakin – ite voisin vähän parantua siinä eka niin, ettei muksu sitten koko ajan vain naura räkätä maassa rähmällään röhnöttävälle äitilleen.

 

Ja vielä päivän luontokuva.