Kaurapuuronautinto.

Ihanuutta on puristella kaurapuuroa nyrkissä niin, että se tirskahtelee sormien välistä. Puuroisella kädellä voi sitten sipaista vähän tukkaa, yökkärin etumusta ja hivellä syöttötuolin kangasta. Vielä suurempaa riemua aiheuttaa koko puurolautasen sinkoaminen lattialle salamannopealla liikkeellä. 

 

Välillä niin jopa tuskastuttaa tää pienen ja ison ihmisen ajatusmaailmojen eroavaisuus..

Oma nautintoni oli tänä aamuna mummoni kaurapuuropaistikkaat päivitettynä nykypäivään. Hyviä tuli!  Eikä päivitykseen paljon tarvittu: Lisää vain raejuusto! Eli käytännössä joka-aamuinen aamupalani vain sujahtaa uunin kautta: kaurahiutaleet, -leseet, suola, vesi ja esim. mustikat + se raejuusto sekoitetaan, mössö uunipellille kämmenenkokoisiksi lättysiksi ja n. 15 minuutiksi paistumaan. Auttavat mikäli leivänhimo on pääsemässä valloilleen, mutta turvotus ei salli poikkeamia.

 

Eli kyllä täällä taas arjen ja kaurapuuron keskellä. Blogin äärellä. Piiitkän tauon jälkeen. Typistettynä voi sanoa, että taukoon oli syynä ajanpuute. Ja tauon venyessä en osannut enää edes palata sanomaan olenko tauolla vai tuliko blogi päätökseensä. (Google Analyticsin perusteella täällä kuitenkin käydään aikas paljon, varmaan sitten tarkistamassa, että selvittiinkö Meksikosta hengissä ;) Tällä kertaa en joutunut edes puukkohippasille)

Meksikossa ei ainakaan ehtinyt mitään kirjottaan. Ruutupaperilappusia on nippu kirjotettuna reissun päältä vaan niiden puhtaaksi kirjottaminen ei ookaan onnistunut missään välissä. Sitten päälle blogi-identiteettikriiseilyä. Mietin uutta blogia, kasvottomana. Aloinkin jopa, mutta huomasinkin haluavani palata tänne kirjoitusteni kanssa. Ajanpuutteen lisäksi Meksikon reissusta tarttui varmasti joku yksityisyyden suojan pelko. (Ehkä) kriiseilyä omassa elämässä tämän blogikriiseilyn lisäksi. Eli näiltä pohjilta tervetuloa takaisin! Että osaankin houkuttelun jalon taidon…