Keittiöuudistus ja bussipysäkin ihmiset
Tässä yksi päivä ratkesin ihan täysin yrittäessäni yhtäaikaa väsätä katkarapusalaattia, tortillataikinaa sekä lihatäytettä tacoihin. Katkaravut päätyivät lattialle, maissijauhot tiskialtaaseen ja paistinlastankin onnistuin lennättämään lattialle niin, että lihaakin oli ympäri keittiötä.
Meillä on siis liian pieni keittiö, jotta siellä voisi mukavasti tehdä juuri edes voileipää. Tuona epätoivon hetkenä kaikki ruuat pitkin keittiötä, vihdoin myönnyin Papin ehtdotukseen hävittää aamupalapöytäni ja jakkarani (a.k.a. baaripöytä ja -tuolit). Nyt tilalla (tietenkin Ikean viimeisen päälle hahaa) apupöytä, johon sain sentään kaiken keittiön elektroniikan mahdutettua. Vapautui sentään se yksi työtaso, jotta voileivän tekeminen helpottuu 😀 Pienestä kun ei saa suurta.. Ja tätä vuokrakämppää harmaine muovimattoineen ja valkosine seinineen ei juuri sisustella. Pienuutensa vuoksi on vain yrutettävä saada kämpästä jotakuinkin toimiva nyt nelihenkiselle perheelle. Pieni piristysyritys – eli sain esille aikoja sitten haalimani Coffee shop -kyltin ja Kellogg’s -murorasiat.
JÄLKEEN :
ENNEN:
Mutta onpa kurjaa juoda aamukahvia ja napostella iltapalaa, kun en voi lempipaikallani tuijotella bussipysäkin ihmisiä. Uskokaa tai älkää se on ärimmäisen mielenkiintoista. Vähän stalkkaajan vikaa.. Tänä aamuna kahvia keittäessä näin esimerkiksi jostain kumman syystä kalsarit päässä lenkkeilevän miehen (ihan oikeesti, muuten ihan normaalit lenkkikuteet) ja koko bussipysäkin väki käänsi päätään kuin elokuvissa samanaikaisesti kalsarimiehen menoa seuraten. On nähty myös iltamyöhällä kaupunkiin baareihin suuntavaat seurueet, joissa on esimerkiksi lyöty vetoa punnertamisesta ja siinä sitten punnertavat ähisten tyttöjen hihitellessä vieressä. Nyt on tietenkin taas se aika vuodesta kun ohi juoksee ryhmiä alastomia fukseja ja teekkareita. Kesäaikaan ambulanssi kävi poimimassa sammuneita juomannauttijoita.. Erittäin värikäs on siis tämä meidän taloa vastapäätä sijaitseva bussipysäkki ja sen ympäristö. Sen lisäksi, että myös ihan normi-ihimisen hyppelehtimistä talvikylmällä voi aikansa kuluksi tuijotella aamulehden luvun sijasta.. Pitänee sijoitella ruokapöytää uudestaan, jotta voin jatkaa stalkkauksia – ehkä siis jopa kaikilla aterioillani!