Keskiraskauden vatsakuulumiset
Onpa melko hektinen viikko takana! Suurimpana tekijänä oikeastaan lähinnä se, että viikkoon mahtui muutama viiteen saakka kestävä työvuoro. Kotiin kun tulee vasta siinä kuuden aikaan, niin eipä ruuanlaiton ja syömisen jälkeen paljon tarvi muuta tehdäkkään kuin laittaa Neiti nukkumaan ja melkeinpä sitten samantein itekin. Väsymystä en oo kyllä havainnut, ainoastaan tuntuu, että vuorokaudessa ei tunnit riitä. Lisääntynyt valo ja keskiraskauden energiapiikki on varmasti apuna siihen, että jaksan sykkiä paikasta toiseen.
Tässäpä sopivasti kuvaa 22. raskausviikolta, kun änkesin itteäni vielä normaaleihin salivaatteisiin (ja kyllä vaihdoin sitten löysempiin tamineisiin ennen salille lähtöä). Olisiko liian ironista mennä Better bodies -trikoissasalille tässä tilassa 🙂 Kiitos muuten miehelle, että tekee kirjaimellisesti juuri niin kuin pyydän. Eli pyysin vatsakuvaa, niin keskittyy myös vain siihen vatsaan ja rajaa pääni pois, vaikka jopa yritän kauniisti hymyillä kameralle…
Tänään oli vielä viikon päätteeksi kodin puunauspäivä – kevätaurinko armottomasti vihjasi heti aamusta, että nyt on kunnon siivouksen paikka.
Ruuanlaitosta livistin nopeasti kookos-kanakastikkeella ja riisillä – tuoretta chiliä, inkivääriä ja valkosipulia mausteeksi. Rakastan! Plussana helppous! Ja nopeus, koska tällä kertaa käytin ihan vain pakastevihanneksia. Jälkkärinä syötiin mangoa. Kerrankin löytyi juuri oikeella kypsyysasteella kaupasta herkullisia mangoja. Huomenna on varmaankin pakko hakea lisää niin saa ihanaiset aamusmoothiet viikolla! Mies jaksoi tietenkin muistuttaa, että ei ne ihan verrattavissa olleet silti niihin herkkumangoihin, mitä saatiin omalta pihalta poimia loppuun asti auringon kypsyttäminä – nyyh..
Sen sijaan kevätmieltä aurinko kypsytteli tänään ihanasti! Eilisaamun karmeasta loskasäästä ei ole näkyvissä enää mitään merkkejä ja sai vetää kevättennarit jalkaan ja mennä käpöttelemään ruuansulatuslenkkiä keväiseen ilmastoon. Mitä nyt vähän vielä korvia palelsi tuo viileähkö tuuli..
Tässä raskaudessa ei olekaan toivoa, että enää pystyisin kunnolla juoksemaan. Jo muutama viikko sitten tuntui tosi ikävältä vatsassa ja alkoi supistelemaan lenkin jälkeen. Nyt sama tapahtuu jo reippaasti kävellessäkin. Ääh miksi näin.. Viime raskaudessa pystyin tässä vaiheessa vielä juoksemaan 6-8 km lenkkiä ilman mitään tuntemuksia.. Loppuun saakka kävin salilla, raskausjoogassa, uimassa ja spinningissäkin vielä viikon 35 tietämillä. Saa nähdä miten nyt käy, kun ainakin tuo juoksu jo jäi paljon aikaisemmin pois. Myös esim. kyykky on nyt aiheuttanut sen verran pahoja tunteita, että sitäkään ei auta kovin kummoisilla painoilla jatkaa. Mutta jos kehoni nyt epätoivosesti yrittää kertoa, että pitää ottaa rauhallisesti niin kai sitä on sitten uskottava.
