Kun mikään ei suju..

Mulla on viides ***** flunssa tänä vuonna ja mennään maaliskuussa..

Sain taannoin päähäni parkkihallin puomin (tää voi hei tapahtua helposti kelle vaan, ei tartte ihmetellä) ja pääsin ambulanssilla sairaalaan. Jälkivaivoina oon kärsinyt parisen viikkoo päänsärkyä ja saanut muutamia näköhäiriökohtauksia.

Dedikset painaa päälle ja helpotusta ei tuo, että vauva keksi olla nukkumatta kunnon päikkäreitä (onko normaalia, että 8 kk yhtäkkiä päättää nukkuakin vaan 2x puoli tuntia? Ei.)

Mieskin kiukuttelee. Tiesin, että jonkin sortin masis on odotettavissa Meksikon talviloman jälkeen. Ihan ymmärrettävää; paluu kohtuullisen harmaaseen ja sykkeettömään maahan omaan kotimaahansa verrattuna. Ystävät, perhe ja Tacot jäi taas toiselle puolelle maailmaa.. Yleensä oon jaksanut piristellä miestä näissä sen back-to-Finland masiksissa. Tänään hajoilin siihenkin Oisit sit  jääny, ku kaikki on nii *********n hyvin siellä. Tarvi tulla tänne valittaa.

Että näin pirtsakka sunnuntai tällä kertaa. Toivottavasti maanantai valkenee paremmin.

(Tämänkin oisi voinut jättää kirjoittamatta, mutta toimipa juuri sellaisena terapiana, mitä kaipasin. Kiitos. Tajuan, että ihmisillä on suurempiakin ongelmia esim. ihmiset oikeasti kärsii sairauksista ei vain flunssakierteestä… Voisin siis lopettaa tän kiukuttelun ja depistelyn tähän. Ehkä se maanantai todella valkenee parempana. Toivottavasti myös ilman päänsärkyä.)