Mami lomailee
Blogista tulikin hetki lomailtua, koska muu elämä on ollut tässä mahakoossa jo niin rankkaa , että kotiin tullessa olen vain kaatunut sänkyyn. Nyt kuitenkin alkoi äitiysloma eli jospa vähän väsymys helpottaisi, kun ei tarvi kahdeksaa tuntia ähkiä ja etsiä asentoa, missä veri vielä kiertää eikä ala huippaamaan.. Viime perjantaina äippäloma virallisesti alkoi, mutta hölmönä kuvittelin ja olin luvannut tehdä vielä tämän koko viikon töitä; ei sitä vaan osannut aatella olevansa jo lähes työkyvytön.. Äitiyspolilla lääkäri kuitenkin määräsi jäämään jo kotio, jotta saadaan pysymään beibi turvallisesti masussa vielä jonkin aikaa.
Loman alku herätti todellisuuteen, hei se vauva oikeesti syntyy ihan kohta! Apua! Enhän ole vielä edes tehnyt tilaa sängylle, tehnyt sairaalakassia, pessyt yhtäkään vaatetta, ostanut yhtäkään vaatetta.. Mitään. Pistinpä siis ekat pikkuruiset vaatteet pesuun. Toistaiseksi pesin vain Neitosen pieniä vaatteita, jotka kelpaa sekä pojalle että tytölle. Ja eipä ollut suuri saldo! Vaatteiden kannalta siis sopisi toivoa tyttöä 😉 Toisaalta jos tulee poika niin pääsen shoppailemaan niitä ihanaisia pikkuruisia vaatteita 😀 Esikoiseni on ollut tässä perheessä sentään jo ajoissa liikkeellä ja osti vauvalle tutin. Se oli liikuttava tapahtuma 😀 Olimme ruokakaupassa, jossa Neiti aina menee leikkimään koirien leluilla, kun äiti ja Papi tekevät ostoksia. Pian kaupasta raikui Äitiiii, äitiiii ja Neiti juoksi luokse silmät kirkkaina ja sanoi Kato, ostetaanko vauvalle tämmöinen punainen tutti, onko se hyvä väri, saanko itse antaa kassalle? Hyvä, että joku on ajoissa. Tutin meinaan aion vaikka väkisin tunkea tulokkaalle. Syynä esikoisen sitkeä peukun syönti, jota yritettiin jo vauvana kitkeä pois, mutta heikoin tuloksin. On kokeilut kynnelit, valkosipulit, chilet ja vaikka mitä, mutta kaikkiin makuihin näköjään voi kiintyä..
Äitiyslomani pärähtää siis käyntiin tiukalla valmistelulla. Ensimmäinen projekti on keksiä pinnasängyn paikka, mikä tarkoittaa jostakin huonekalusta luopumista. Uhkaavimmassa asemassa näyttää olevan kirjoituspöytä. Sen laatikot ovat tietenkin täynnä tavaraa ja pöydällä lojuu viimeistä silausta odotteleva yksi harkkatyökin vielä. Ja itselle on tietenkin luvannut, että se viimeinen silaus on valmis ennen kirjoituspöydän hävittämistä :/ Projekti numero kaksi on keinutuolin kunnostus; hankin jo maalin ja hiomapaperin ja loput delegoin perheemme miespuoliskolle. Oma osuuteni on siis vain enää toivoa, että tuoli valmistuu ajoissa, jotta pääsen nukuttelemaan tulokasta siinä kotiin palatessani. Esikoisen kohdalla koin keinutuolin lemppari nukutus- ja imetyspaikakseni etenkin öisin.
Projekti numero kolme, suurin ja pelottavin: tittidii: ei suinkaan synnytys vaan anoppini (ja appeni) tulo Suomeen! Huuuh. Ensiviikolla! Apua, tähän en ole valmis.
