Sen lisäksi, että vanhenin tällä viikolla (mikä ei sinänsä ole kyllä mikään juhlan aihe) oli meillä perheessä muutakin juhlimisen aihetta.

Eli jeejeejee mieheni on kohta joskus tulevaisuudessa virallisesti Suomessakin hyväksytty lääkäri. Tarkoittaa samalla sitä, että minun ei tarvitse enää niin kovasti panikoida tulevaisuudesta. Lähinnä siis omana huolenani on tietenkin ollut se, että Valvira ei hyväksy ollenkaan mieheni opintoja, sillä hänen yliopistonsa ei ollut vaaditulla listalla. Nyt kuitenkin yli 8kk odottelun ja paperisodan jälkeen posti kantoi kotiin odotetun paperin eli Lääketieteen lisensiaatin tutkintosi hyväksytään. Välihuomautuksena tulin töistä kotiin ja posti nötkötti tapansa mukaan kynnysmatolla päällimmäisenä tuo iso valkea kirjekuori, jossa oli kurainen kengän jälki. Näinkö paljon sulle merkitsee, että saatko toimia Suomessa lääkärinä vai et? Eli miksi niitä posteja ei voi nostaa sisääntullessaan???

Nyt on siis miehellä lupa suorittaa lääkärikuulustelut (loppukokeet), jonka jälkeen hän on virallisesti lääkäri täälläkin. Vaadittu suomenkielen taso on jo suoritettuna. Samoin puolet amanuenssiharjoittelusta. Johan monia satasia käytettiinkin papereiden kääntämiseen ja mieheni perhe on Meksikosta käsin hankkinut papereita yliopistolta, opetushallitukselta, ammatinhyväksymisliitoista ja ties mistä. Yhteyshenkilömme Valviralle ei ikinä osannut sanoa, mitä tarvitsemme lisää Jotakin tietoa vielä puuttuu, mutta en nyt tarkemmin osaa sanoa minkälainen paperi vaaditaan. Mutta nyt ei tarvitse enää tämänkään avuliaan tätisen kanssa asioida!

Voin haudata pelon, paniikin ja pohdinnat, toisaalta myös väliin esiin putkahtavat haaveet Meksikoon paluusta – ainakin toistaiseksi. Olen meinaan moneen kertaan mielessäni pyöritellyt, että jos tuota hyväksymistä ei tule, niin heti kun paperi oman tutkintoni suorittamisesta on käsissä, on Meksikoon paluu luultavasti todennäköisin vaihtoehto perheellemme. Omalla tutkinnollani on mahdollista työskennellä melkeinpä missä vaan. Miehelle en voisi sanoa, että heitäpä romukoppaan se lääkärintutkintosi ja hanki joku ammatti, missä ulkomaalainenkin työllistyy täällä Suomessa. Sitähän ei  koskaan voi tietää mihin tämä elämä vie tulevaisuudessa, mutta lähitulevaisuus kuitenkin nyt varmempi ihan täällä Kotisuomessa.