Viihdyttiin tyttöporukalla neljässä polvessa maaseudulla muutama päivä. Etenkin Neiti rakastaa mökkeilyä, kun saa olla ulkona koko ajan. Ees kolea Suomen kesä ei tunnu niin kauheesti haittaavaan. (Mitä nyt vähintään joka toinen päivä kuuluu kysymys koska se ISO kesä tulee, että voi mennä uimaan.)

Itellä oli suuret suunnitelmat liikunnan saralla ajatuksella, että mökillähän ehtii vaikka mitä. Nopea tabata ja pikainen lenkki jäi kuitenkin ainoiksi, koska pelkällä naisporukalla meidän sähkötön ja vedetön mökki on toki jo itsessään ihan hyvää ja aikaa vievää hyötyliikuntaa 😉 . Niin ja ne kaksi lasta päälle..

Edellisen postauksen yhteydessä toivoin, että osaisin enemmän keskittyä meneillään olevaan hetkeen ja nauttia siitä. Ainakin maalla se onnistuu loistavasti. Ihan nyt kuitenkaan en oo yksinkertaista maalaiselämää haikailemassa, vaikka se hetkittäin onkin ihan mukavaa.. Itseasiassa eräässä alumnitapaamisessa tässä viikonloppuna tuli kaipuu takaisin töihin ja haastaviin työtehtäviin todella kovana!!!

Tuo meidän vauva (joka ei kohta enää ole vauva, KÄÄK :,( ) oppi mökkeillessä seisomaan ilman tukea, vaikka pelottavaahan se oli (kuten kuvasta näkyy). Ilman turvallista sormesta puristamista ei kuitenkaan uskaltanu askeltakaan ottaa, mutta tuskin on kävelemään oppiminenkaan enää kaukana. Piirtämisestä tuli Niñan suuri juttu mökillä ollessa ja nyt on jo isosiskon piirrustuksetkin vaarassa ja sattuvat jäämään pikkutaiteilijan ulottuville..