Paluu omiin housuihin alkakoon
Alan pikkuhiljaa mahtua omiin normaaleihin housuihinikin synnytyksen jälkeen, mikä näin helteiden loputtua onkin aika välttämätöntä, kun ei voi liihotella enää väljissä kesämekoissa. Muissa vaatteissa ei ole ollut ongelmaa, mutta reidet ja takamus levähtivät ihan uusiin mittoihin, joten ahtautuminen 34-36 koon housuihin tuottaa ongelmaa.
Nyt julistankin vihdoin säännölisen liikuntaan paluuni alkaneeksi. Pitkä ja sitkeä kesäflunssa ja yskä ovat estäneet liikunnan, vaikka niin olin aloittamassa jo pari viikkoa sitten. Tänään on vihdoin kuitenkin suuntana sali; täytyy toivoa, että en yski keuhkojani pihalle.. Innoissani väkersin uutta saliohjelmaa ja mietiskelin myös joidenkin ryhmäliikuntatuntien sisällyttämistä viikko-ohjelmaan juoksun ja salin ohelle. Spinning ei todellakaan kuulu omiin lemppareihin, mutta viime raskauden jälkeen se oli juurikin reisien ja takamuksen pelastus, joten jotta saan kaikki farkut käyttööni on sekin siis sisällytettävä ohjelmaan. Painon puolesta ei ongelmaa ole, tulleesta 10 kilosta on lähtenyt 8 kg. Kiitos imetyksen. Ruokaa joudun melkein väkisin välillä syömään, jotta maitoa tulisi riittävästi. Ei ole kohden koskaan naisen elämä.. Pudonneet kilomäärät ei tietysti suoraan mitään kerro, koska painaahan se lihasmassa enemmän kuin rasvakudos. Ja sitä lihasmassaahan tässä kropassa ei ole jäljellä. Eli nyt mars salille ja sitä keräämään!
Loppuun vielä tämän hetken tilannekatsaus asukuviin. 3 viikkoa synnytyksen jälkeen kiinni menivät juuri ja juuri nämä ”mukavat löysät kesähousut”. Hääjuhlaankin suunnittelemani mekon jouduin jättämään kaappiin, sillä eihän se sulkeutunut kuppikoon kasvettua. Juhlamekoksi kelpuutin alla esiintyvän mekon, joka puolestaan on lojunut melko käyttämättömänä kaapissa juurikin siksi, että en normaalisti täytä tissialuetta.
Ihanaa kuitenkin, että on jo muitakin kuvia itsestäni kuin näitä:
Vaikka 99.9% kuvistani onkin nykyään näitä:
