Paniikkia kotiäitiydestä?

Eilen aamulla, kun katoin ikkunasta harmaata maisemaa, tuulesta taipuneita puita ja piiskaavaa sadetta ajattelin, että tonne en kyllä tänään mee. Inhottava pikkuflunssakin on ollut päällä, joten ihan hyvällä omalla tunnolla hiihtelin kotona miehen gollegehousut jalassa ja yöpuvun toppi päällä. Joskus kahden aikaan iski järkyttävän huono olo, päähän sattui, pyörrytti, oksetti, olo tuntui sekavalta ja jotenkin epätodelliselta. Huonosta olosta tulin vähän paniikkiinkin ja  pyörrytys oli sen asteista, että pelkäsin ihan tajunnan menettäväni. Se ei ole tietenkään hyvä juttu, kun on vauvan kanssa yksin kotona. Niinpä laitoin jopa Papille töihin viestiä, että voin vähän huonosti; tarkistatko vaikka tunnin päästä, että oon ihan okei. En nostele vauvaa, jos ei ole ihan pakko, eli älä sen takia hätäile. Ei tainnut olla apua siitä älä hätäile – osuudesta, koska Papi tuli kotiin vajaa tunnin päästä viestistä. Siis hölmö, oli lähtenyt sen takia aikasemmin töistä… Siinä vaiheessa Niña oli päikkäreillä ja mä sängyssä kippuroimassa yrittäen saada huoneen olemaan kieppumatta. Jonkun ajan kuluttua kuitenkin ponnasin itteni ylös ja ilmoitin haluavani kiinalaista.

Ja kyllä – yhtä Kääg-kanaa, puoli levyä suklaata sekä 70%:n alennuksesta ostettua 220 euron arvoista takkia myöhemmin olin taas elämäni kunnossa! Tiedä sitten kaipasko tää mamma vaan vähän ulkoilua, mahantäytettä ja shoppailua, mutta ihan varmuuden vuoksi säätilanteestakin huolimatta en enää linnottaudu kotiin röntsävaatteissa, ei ole mua varten! Kirjoitin vähän aikaa sitten kyllä, että vauvat on mun juttu, mutta ainakin jossakin sivukommentissa toivottavasti muistin myös mainita, että tää ihan pelkkä kotiäiteily ainakaan neljän seinän sisällä ei todellakaan ole mua varten! Jos taas tuolla huonolla ololla ja pyörrytyksellä ei ollut mitään tekemistä psyyken kanssa ja moinen olo uusiutuu niin taidan hakeutua lääkäriin…