Vauva 4kk

Niña on suorastaan huippu hyväntuulinen vauva. Kovasti hää seurustelua kaipaa, mutta on pitkiä aikoja tyytyväinen myös lattialla ja sitterissä. Erityisesti isosiskon touhut saa vauvan räkättämään ihanaa vauvanaurua. Myös vieraille ihmisille on helppo hymyillä ja nauraakin. Ihmisten ilmoilla tuntuu, että Niña ihan hakee katsekontaktia ohikulkijoihin, jotta voi väläyttää hymynsä ja saada näin ihastelua osakseen. Niña on myös varsinainen aamuaurinko, kurkkii pinnojen välistä olisko äiti jo hereillä. Onhan se aika ihana herätä vauvan jutteluun ja nauruun ja silmät avatessa nähdä hymyilevä vauva <3 Yöllä beibi herää kerran pari syömään noin 5-10 minuutiksi, ei paha!

Strategiset mitat 4 kk neuvolassa (täsmällisesti 4kk+ 1 viikko + 1päivä :)) olivat 6,1 kg ja 61,5 cm. Syötäväkseen ei Niña ole vielä muita makuelämyksiä saanut kuin äidinmaitoa; välillä pakastettuna. Se ei tietenkään voita tuoretta vaihtoehtoa, ja tuttipullo pistää suorastaan vihoiksi välillä..

Osaamislista ei päätä huimaa vielä tässä iässä. Vauvanaurun, juttelun ja kiljumisen lisäksi ALKAA pikkuhiljaa oppimaan esimerkiksi, että omia hiuksia ei kannata repiä, se sattuu. Lattialla Niña liikkuu aktiivisesti ja on hetkessä jo ihan muualla, mihin on jätetty. Aktiivinen liikkuminen tässä yhteydessä käsittää ympäri kääntymisen ja tehokkaan sätkimisen. Selällään makuu on hirvein asento, minkä Niña tietää. Siitä pitää pyrkiä pois mahdollisimman pian. Istumaankin olisi jo kova kiire. Jos sitteri on liian makuu asennossa Niña tekee staattista vatsalihasliikettä niin kauan, että alkaa itkeä tai joku huomaa korjata sitterin pystympään asentoon.

Jostainhan mun pitää valittaakin. Eihän vauvat ikinä voi liian helppoja olla.  On siis kaksi asiaa, joihin toivon vähän parannusta olisi päiväunirytmi ja äitifanitus. Näihinkin voi varmaan itse aika paljon vaikuttaa. Päikkärirytmi etenkin on aika paljon omaa syytä, kun mä en ole ikinä lapsienkaan kanssa osannut elää minkään rytmin mukaan. Siis niin, että syödään tiettyyn kellon aikaan ja kaupassa käydään jossakin tietyssä välissä jne. En vie esikoistakaan päiväkotiin kovin tarkkaan tiettyyn aikaan ja siitähän se päivä jo alkaakin aina erilailla. Oletettuihin päiväuniaikoihin pyrin kuintenkin olemaan kotona, mutta välillä unet on 35 minuuttia ja välillä 3 tuntia (harvoin..). Tämän rytmiasian kanssa oon aikaisemminkin painiskellut kun jotenkin sitä vaan syydetään äideille, että lapset tarvii tiettyä säännöllisyyttä ja rytmiä rutiineihin. Totesin, että ainakin mun kohdallani tämä toimii ihan riittävästä niin, että joka päivä saa ruokaa ja pääsee nukkumaan 🙂

Niin ja tuo äitifanitus. Esikoinen ei pahemmin koskaan suuta mutrulle laittanut, vaikka äiti katosikin näköpiiristä pitemmäksikin aikaa. Niña ihan tyytyväisesti kyllä on ihmishälinässä ja vieraiden ihmisten sylissä tiettyyn pisteeseen asti. Tai Papin kanssa keskenään kotona tai mummilla hoidossa. Tiettyyn pisteeseen asti. Sitten alkaa pää kääntyillä, hätääntynyt ilme, suu mutrulle, lohduton itku. Mikäli äiti tulee näköpiiriin muuttuu itku valtavan leveäksi hymyksi. Mikäli ei, on itkua melko mahdoton saada loppumaan. Kun äiti on ollut poissa parin tunnin voi jo pikkuhiljaa aloittaa paniikkioireet äidin katoamisesta.  Muutama yökin jopa on mennyt ihan hyvin, joskin viimeisin mun sairaalareissu oli jo vähän sietämätön. Vähän siis on alkanut huolettamaan, pidemmäksi aikaa hoitoon jättö.. Meksikossa saattoi olla suunnitteilla vähän pitempiäkin juttuja kuin pari tuntia..

Toki tämän asteinen äitiriippuvuus on normaalia pienelle vauvalle. En vaan kokenut sitä esikoisen kohdalla, joten tämä vaatii vähän totuttelua multa. Täällä yliopistokäynnit, kahvittelut yms. ei vastaa ihan sitä sosiaalista verkostoa mihin esikoinen syntyi Meksikossa. Siellä äitin syli oli huippu, mutta kaikki muutkin kelpasi ihan hyvin.  No kohtahan Niñakin viettää 6 viikkoa Meksikossa ”vieroituksessa” tästä äitipainotteisesta elämästään. Siellä jo koko lähisuku odottelee uutta vauvaa. Kestänköhän ite tämän vieroituksen? Itkevää vauvaa ei kovin herkästi palauteta äidin sylkkyyn vaan ensin koitetaan kaikki mahdolliset laulut, tanssit ja hytkytykset.. ( ja tämä äiti seuraa vierestä panikoiden, että antakaa se nyt herran tähden tänne äitin syliin, pieni vauvaparka ;))

 

 

.