Vauva nro. 2 tulee!
Käsittämätöntä, että musta tulee kohta TUPLAäiti! Siis musta, joka ennen pelkäsi lapsia. Tai ei tykännyt. Tai ei niin välittänyt ainakaan. Kaveripiirissä ei kovasti ole vielä lapsia näkyvissä ja kukaan ei varmasti odottanut, että olisin ensimmäisten joukossa. Mutta ihmeitä tapahtuu (: Selvää itelleni oli kuitenkin jo ensimmäisen syntyessä, että vähintään kaksi lasta haluan. Mies halusi sillon vielä vissiin neljää, mutta nyt toiveet on kai jo kutistuneet kolmeen. Kiitos temperamenttisen ja lisäksi vauva-aikana pahasta refluksista kärsineen esikoistyttäremme. Mulle toi kolme on ihan maksimi, ei haittaa vaikka jäisi tähän kahteen.
Nro. kaksi myllää nyt siis tuolla vatsassa ja ulos tulee toivottavasti ennen heinäkuun puoltaväliä. Omasta mielestä ajoitus on tällä hetkellä niin täydellinen kun nyt voi ylipäänsä 9 kk raskaus + vauvavuosi täydellisesti ajoittua elämään. Diplomityötä ei ollut näkyvissä eikä myöskään oman alan töitä (hahaa ihan kuin kamalan aktiivisesti olisin etsinyt, mutta ympärille katsellessani totesin, että työtilanne ei hehkeimmillään ole). Yksi diplomityöpaikka kyllä tarjoutui Chilestä, mutta se ei oikein sopinut kuvioon. Raahaa nyt ensin mies Suomeen, jossa opettelee vaivalla kielen ja sitten hei mennäänpä sittenkin hetkeksi Chileen..
Tuolla nykyisessä työpaikassa oon nyt ainakin äitiyslomaan saakka ja sen jälkeen katellaan saako tuo Sr. doctor jatkaa harjoitteluaan tai saako muuta kesätyötä lääkärihajoittelijana. Eihän poissuljettu vaihtoehto ole sekään, että mies jää sitten kotiin beibin kanssa esim. jossani 3 kk kohilla, mikäli taloudellinen tilanne sitä vaati. Luotan kuitekin, että lääkäripula pitää mut kotona ja miehen töissä. Onhan se hirmuisen hyvä isä, mutta kyllä pidän parempana järjestelynä ite kuitenkin jäädä kotiin. Meksikolaiseen menttaliteettiinkin taitaisi aika huonosti istua se, että isä jää kotiin hoitamaan vauvaa ja äiti lähtee töihin.
Tulevana äitinä (tupla sellaisena ) tietenkin oon kuullut kaikki (ilmeisemmin) peruskuulustelut, mitä raskaana oleva saa kokea. Aiotko viedä esikoisen päivähoitoon äitiyslomalla? Ai, ajattelit ja päälle kauhistunut katse, silmien pyörittelyä ja syyttävä hiljaisuus. Mihin asti imetät? Ai et ole suunnitellut. Kai nyt ainakin vuoden ikään. Minkä sitterin ostat. Mitä ajattelin HARRASTAA vauvan kanssa. Ai inhoat muskaria. Mutta se olisi niin tärkeää kehitykselle. Ja lista jatkuu…… Miten taas yhtäkkiä kaikilla on oikeus kysellä ja vielä ilmaista mielipiteensä niin vahvasti, kun on kyse MUN perheestä. En mäkään kysele ja arvostele niiden tekemisiä. Ja mä kun kuvittelin viime raskauden aikana, että Meksikossa oltiin turhan tunkeilevia… Loppujen lopuksi kuitenkin pääsin siellä aika vähällä. Kaikki lähinnä inttivät sukupuolta, jotta Baby Showerit saatiin järjestettyä oikean värisenä ja kaikki sai ostettua oikean värisiä vaatteita lahjaksi. Lisäksi nimiehdotuksia ja kyselyitä sateli. Anoppi nyt yritti aika lujaa puuttua ihan kaikkeen erityisesti imettämiseen. 3kk maksimi ja sitten ei enää! Maito menee laihaksi ja välillä se jo lihottikin liikaa ja mitä kaikkea. Maitoallergiakin taisi jossain välissä olla. Mutta pääasia, että mä olin paha kun imetin. (Hah ja viime kesänä jälkeenpäin kehu jollekin sukulaisrouvalle kuinka anoppi itse kannusti mua imettämään ja kuinka terve sen ansiosta Neiti on ollut. Se oli sitten jostain jälkeenpäin keksinyt imettämisen hyödyt. Yhtäkkiä sanoi itsekin imettäneensä lapsiaan 10 kk asti, vaikka aikaisemmin kertoi, että kumpaakaan ei onnistunut imettämään ja ties millä vuohen maidolla oli toista ruokkinut maitoallergian takia.) No niin karkasin vähän aiheesta näiden patoutumien vuoksi 😀
Tässä kuvitusta Baby Showerista. Se siis järjestettiin mulle ja olin ihan kauhuissani nähdessäni vaaleanpunaisuuden. Ja kaikki ne leikit. Tästä traumatisoituneena en tässä raskaudessa edes halua tietää Beibin sukupuolta ennen syntymää! Vaikka tuskin mulle tultaisiin Baby Showeria Meksikosta asti järjestämään. Ja siis tietenkin kiittelin kovasti Liziä ja Dianaa, jotka kaiken järjestivät. En siis käyttäytynyt suomalaisen junttimaisesti ja sanonut Ihan kamalaa en mä tämmöstä kestä.
Tuota päiväkotiasiaa oon kyllä pohdiskellut. Ennen lapsia ajattelin, että jos äiti on kotona yhden muksun kanssa niin miksi ihmeessä toinen viedään hoitoon. Mutta kappas kun nyt ajattelee taas ihan eritavalla. Nyt seuraa oma puolustuspuheeni niille, jotka tuomitsevat esikoisen päiväkotiin vievät vanhemmat… Neitihän tarvitsisi ihan julmetusti aktiviteettia ja ikäistensä seuraa nyt 3,5-vuotiaana. Jo viime kesänä Neiti kyseli päiväkotikavereitaan, ollessaan neljän kuukauden ”kesälomalla” päiväkodista. Nyt uuden vauvan syntymäaikaan on kesälomat ja päiväkoti suljettu reilu 2kk, joten tuolloin toki on Neitikin kotona. Mutta kyllä sitten päiväkodin auetessa taidetaan mennä noilla sopimuspäivillä 15pv/kk. Kyllä mua valistettiin, että on niitä iltapäiväkerhoja ja kaikkea, mutta mitä nyt menisin toisen elämää enemmän sekoittamaan. Eiköhän tuossa Vauvan tulossa ole tarpeeksi muutosta.. Päiväkodin hoitajat, lapset ja rytmit on tuttuja eli ihan lastani ajatellen päiväkotipaikan pidän. En siksi, että olisin laiska äiti, joka jää sohvalle vauvan kanssa köllöttelemään niin kuin olen kuullut ilmaistavan niistä äideistä, jotka vanhemman lapsensa päiväkotiin ”tuuppaavat” vauvan syntyessä. Neidin elämä on ollut täynnä muutoksia tähänkin mennessä ja erityisesti se järkkyi Suomeen tultuamme, joten en aio nyt Vauvan tullessa muuttaa taas kaikkea kerralla.
Neidille on tietenkin kerrottu Vauvan tulosta ja viime viikolla yksi aamu yllättäen kysyi Äiti, saanko pusuttaa vauvaa? – No joo tottakai.. Nosti paidan ylös ja antoi pusun vatsalle. Saanko myös halittaa? Tätä on jatkunut nyt sitten joka päivä. Tiedä mistä tuon keksi, mutta suhtautuminen siis vaikuttaa toistaiseksi positiiviselta (: Kertoo myös monelle Mun äitin mahassa on vauva.