Ladataan...
Aisha

Häpeä. Se on määrittänyt kehonkuvaani jo niin kauan, että olen toden teolla tympiintynyt. Olen vahdannut peilikuvaani sättien itseäni siitä, millaiseksi olen syntynyt. Olen ajatellut, että elämä olisi parempaa, jos olisin kymmenen senttiä pidempi, vähän laihempi ja kiinteämpi. Olen hävennyt pituuttani, käsivarsiani, reisiäni, takapuoltani, selkääni, pohkeitani- ties mitä kaikkea. Olen ihmetellyt syvästi, miten minua rakastavat ihmiset voivat pitää minua kauniina- ja todennut sen johtuvan siitä kuuluisasta lauseesta "rakkaus on sokea".

Vasta viime aikoina olen alkanut havahtua siihen, miten julma olen ollut itseäni kohtaan. Tiedättekö mikä avasi silmäni lopullisesti? Se, että tajusin niin monen ihmisen tekevän samaa. Oman pääni sisällä käynnissä ollut sota itseäni vastaan oli tehnyt minut kuuroksi sille, miten muut puhuivat. Jollain tavalla itsensä haukkumisesta oli tullut normaalia- kunnes viime vuonna kehopositiivisuudesta puhuminen alkoi täyttää sosiaalisen median ja minunkin silmäni alkoivat aueta. (Kehopositiivisuutta löydät esimerkiksi Vaakakapinan sivuilta.)

Vaatekaupassa työskennellessäni olen saanut lukemattomia kertoja kuulla asiakkaan sättivän omaa kehoaan ja sitä, kun keho ei mahdu tiettyyn vaatteeseen. Näissä tilanteissa olen aina muistuttanut asiakasta siitä, että ihminen ei ole koskaan vääränmallinen, vaan vaate on vääränlainen. Kenenkään kehoa ei tarvitse muokata vaatteen mukaan, vaan toisinpäin. 

Olen sillä kannalla, että armollisuus ja ymmärrys omaa kehoa kohtaan on paras tie hyvinvointiin. Kun ymmärtää kehonsa tarpeita niin ruoan, liikunnan kuin muidenkin asioiden suhteen, hyviä asioita alkaa tapahtua. Omalla kohdallani olen todennut, että liika sokeri on pahasta niin keholleni kuin mielellenikin, koska se aiheuttaa levottomuutta, riippuvuutta, tulehdustilaa kehossa, ärsyttää vatsaa ja tekee minut voimattomaksi. En ole absoluuttinen ruokavalioni suhteen, koska se  ajaa minut pakkomieleiseen itseni tarkkailuun, enkä todellakaan halua enää elää elämääni siten. Haluan syödä ja liikkua niin, että voin hyvin. Kunnioittaa itseäni hoitamalla kehoani ja mieltäni. Häpeän voi voittaa niin kuin muutkin syvään juurtuneet ajatusmallit tai tavat: kärsivällisyydellä. Vaihtamalla pikku hiljaa sisäinen vihapuhe kauniisiin, kannustaviin sanoihin. Se vaatii opettelua, mutta on sen arvoista. Eikä ole pahasta opetella ottamaan vastaan apua ja kehuja myös toisilta ihmisiltä.

Nämä kuvat ovat viime kesäiseltä Helsingin reissulta siskoni kanssa. En muistanut stressata tai hävetä kameran edessä, en yrittänyt näyttää mahdollisimman hyvältä. Oli vain hyvä olla, juuri sellaisena kuin sinä hetkenä olin. 

Toivon sinulle hyvää oloa ja lempeyttä itseäsi kohtaan. Pidä huolta itsestäsi. <3 

Ajatuksia ja kuvia lisää INSTAGRAMISSA JA FACEBOOKISSA

Ladataan...
Aisha

Kuuntelen Erik Satien Gnossiennea sohvalla ikkunan ääressä. Kannettavani näppäimistöllä on pölyä, pesukoneen linkous kuuluu kuulokkeidenkin läpi ja oloni on voimaton ja vähän flunssainen. Minulla ei kuitenkaan ole kurja olo, koska annan itseni rauhassa olla juuri sellaisella mielellä ja niin voimaton kuin olen.

Mietin, miten paljon me venytämme voimavarojamme ja miten uupuneinakin pakotamme itsemme hampaat irvessä jatkamaan samaan tahtiin muiden kanssa- siihen asti kunnes viimeinen pysäkki tulee vastaan tai maa pettää alta. Olen itse kokenut masennuksen ja syömishäiriön ja taistellut ahdistuksen kanssa, joka oli läsnä jokaisessa hengenvedossa ja jonka alla fysiikkanikin lopulta petti. Vuosia kestänyt ahdistus tuntui siltä kuin olisi kylmässä vedessä paksun jään alla, eikä poispääsyä ollut. Tai niin luulin. Lopulta onnistuin rikkomaan jäähän aukon, jota työstin aina vain isommaksi, kunnes pääsin kiipeämään jään päälle. Olen liukastellut ja kaatuillut, mutta jatkanut kuitenkin eteenpäin. 

Tällä hetkellä voin paremmin kuin aikoihin, vaikka en koekaan olevani täysissä voimissani. Toisaalta, mitä se edes tarkoittaa? Voiko nykyisiä voimavaroja verrata johonkin mitä aiemmin on ollut? Kokemukset ehkä vahvistavat ja tekevät ihmisen varmemmaksi omasta itsestään, mutta ne saattavat myös jättää murtumia, jotka eivät kokonaan parane. Ei ihmistä voi rakentaa täysin entiselleen, eikä tarvitsekaan. Uskon, että hyväksymällä tapahtuneet asiat ja oman haavoittuvaisuuden ihminen voi kasvaa vahvemmaksi. Olla samaan aikaan haavoittunut ja vahva, olla juuri sellainen kuin on. Sillä suurin syy ahdistuksen ja masennuksen syntyyn omalla kohdallani on ollut se, että olen pakonomaisesti yrittänyt olla paremmassa kunnossa kuin olen ollut. Olen yrittänyt teipata itseni ehjemmäksi ja tukahduttaa kivun, surun, häpeän ja epäonnistumisen tunteet. Kun viimein opin hyväksymään itsessäni noita tunteita ja annoin niiden tulla ja mennä, aloin voimaan paremmin. 

Olen saanut paljon voimaa toisten bloggaajien kirjoituksista, joissa he ovat avanneet tarinaansa masennuksen kanssa. Pupulandian Jennin ja Tyhjä ajatus- blogin Sarandan tarinat ovat niin lähellä omaani, että itkin helpotuksesta niitä lukiessani. Vaikka tietääkin, että masennus, ahdistushäiriö ja muut vastaavat ongelmat ovat hyvin yleisiä, niin silti niiden kanssa tuntee helposti olevansa yksin ja kummajainen. Juuri sen vuoksi haluan jakaa myös omia kokemuksiani. 

Näiden hieman hajanaisten ajatusten myötä toivon teille kaikille hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa! Muista, että sinä olet täydellinen juuri tuollaisena. 

Ota yhteyttä ja seuraa juttujani: aisha.jussila@gmail.com / FACEBOOK/ INSTAGRAM

Ladataan...
Aisha

Kirjoitin eräänä yönä ylös asioita, joista olen kuluneen vuoden osalta kiitollinen ja jotka haluan viedä mukanani alkavaan vuoteen.

  • Rohkeus hypätä                  

Jätin taakseni hoitoalan ja siirryin työskentelemään vaatteiden ja kauneuden parissa. Stressasin suunnattomasti siitä, tulenko löytämään töitä ja olenko tarpeeksi hyvä, löydänkö oman tapani tehdä asioita. Tämän vuoden aikana olen oppinut itsestäni paljon ja vaikka vieläkin usein kyseenalaistan omia vahvuuksiani niin se ei haittaa. Epävarmuus on tunne, joka tulee ja menee. Väliä on vain sillä, antaako tunteen olla esteenä vai opetteleeko elämään sen kanssa. 

  • Sinnikkyys, unelmointi ja arjesta nauttiminen

Kun tietää mitä haluaa, jaksaa sen eteen myös puurtaa. Minulla on jo pitkään ollut tiettyjä unelmia, mutta aiemmin ne ovat olleet vain jotain suurta ja epämääräistä kaukana horisontissa. Viimeisen vuoden aikana unelmista on tullut tavoitteita, jotain sellaista mikä rakentuu hiljalleen joka päivä. Unelman toteuttaminen on työn tekemistä, ja tavoite saattaa muuttua matkan varrella paljonkin. Siksi itse tekemisestä nauttiminen on tärkeää.

Arkipäivän pienet ja konkreettiset tavoitteet helpottavat hahmottamaan sitä mihin pyrkii ja samalla ne luovat iloa päivittäiseen työhön. Inspiroiva palaveri, onnistunut stailaus tai hieno kohtaaminen asiakkaan kanssa kannustavat sellaisinakin päivinä, kun kaikki tuntuu tahmealta. Loppujen lopuksi tämä hetki on kaikki mitä on olemassa, enkä halua missata sitä. Suurin osa elämästä on arkea, joten miksi en tekisi siitä mahdollisimman hyvää ja nautinnollista. Silloin jaksaa myös uskoa unelmiin ja kulkea kohti niitä. Me voimme valita millaisia ajatuksia ja tunteita me ruokimme, niin negatiivisia kuin positiivisiakin. Voimme myös muuttaa sitten ku-ajattelun kaavan yksinkertaisesti alkamalla tekemään asioita nyt. 

  • Ilo onnistumisesta 

Minun on usein vaikeaa iloita omasta onnistumisestani. Iloa varjostaa monesti ajatus siitä, että olisin silti voinut tehdä asian paremmin. Täydellisyyden tavoittelu luo aina ristiriitaa, sillä täydellinen on mahdollista vain, jos pystyy hyväksymään virheet. Olen jättänyt monesti tarttumatta uuteen tilaisuuteen tai jättänyt maalauksen tai uuden harrastuksen kesken, koska en kestänyt katsella virheitä, jotka hyppivät silmilleni. Mutta ilman virheiden sietämistä ei voi tehdä mitään, joten olen tänä vuonna pakottanut itseni kasvamaan siinä suhteessa- mikä onkin ollut helppoa, koska uusia asioita ja tilanteita on tullut jatkuvasti. Samalla olen huomannut, kuinka onnistumisen ilo on hiljalleen kasvanut. Ilo taas ruokkii itsevarmuutta, jolloin on aina vain helpompi astella uusiin haasteisiin. 

mekko Marita Huurinainen  korvakorut Asmi (Vaatepuu

Mitä sinä pakkaat mukaan ensi vuoteen?

Toivon teille kaikille iloa, onnea ja hyvää enrgiaa vuoteen 2018, ihanat tyypit! Toivottavasti tavataan usein täällä blogin puolella!

Pages