Pukeutuminen on leikin asia

Lapsena hauskimpia asioita remuamisen lisäksi oli pukeutuminen. Rakastin jo silloin stailaamista ja asukokonaisuuksien rakentamista koruja ja töppösiä myöten. Silloin ei arvioinut vaatteen toimivuutta sen perusteella, mikä saa pepun näyttämään isolta ja mikä pieneltä, missä vyötärö korostuu ja mikä tasapainottaa hartioiden ja lantion suhdetta. Pukeutuminen oli pelkkää iloa ja mahdollisuuksia. Sitä minulla on ikävä.

Teini-iässä sairastuin anoreksiaan ja aloin nähdä vartaloni vääristyneesti. Milloin mikäkin paikka oli valtava muuhun kroppaan verrattuna ja milloin näin itseni vain yhtenä muodottamana möykkynä. Olen jälkeen päin ollut todella surullinen sen tytön vuoksi, joka vietti vuosikausia itseään vihaten ja peilikuvan orjuuttamana. En halua alkaa avata kaikkea sitä, mitä itseinhon täyttämässä mielessäni liikkui- lopulta olen vain onnellinen, että olen nyt vielä tässä, elossa ja niin terve kuin syömishäiriön läpikäynyt voi olla. 

Oikeastaan vasta stylistin opintojen myötä ja pukeutumisen parissa työskennellesäni olen alkanut nähdä itseni paremmin. Olen alkanut hahmottaa vartaloani ja sitä, minkä kokoinen se on. Usein puhutaan siitä, miten suuria määriä laihtuneen ihmisen on vaikea hahmottaa kehonsa ääriviivoja. Ilmiö on sama minun kohdallani, vaikka kuvio olikin toisenlainen.

Pukeutuminen on ollut minulle koko aikuisikäni tuskaista, koska puettuani vaatteet päälleni ne omissa silmissäni joka tapauksessa näyttävät aivan joltain muulta kuin miltä ne näyttäisivät jonkun toisen tismalleen samankokoisen päällä. Itsensä arvostelemiseen on niin helppo sortua.

Miksi pukeutumisen täytyy olla niin vaikeaa ja vakavaa? Miksi se aina johtaa oman vartalon vihreiden etsimiseen? Olen alkanut tietoisesti etsiä sitä iloa, jota koin lapsena vaatekaapin avatessani. Oman itsen hyväksyntää sellaisena kuin on ja asun rakentamista rakkaudella sen ympärille.

Vaatelainaamossa työskentely on ollut juuri oikeaa lääkettä tähän. Olen kokeillut vaatteita, joissa en aluksi ajattele näyttäväni hyvältä, mutta joissa olenkin huomannut viihtyväni hyvin. Olen hullutellut kokonaisuuksilla ja osannut nauraa omille rajoittuneille käsityksilleni itsestäni.

Tyyli muuttuu samalla kuin ihminen kasvaa. Ei ole vain yhtä tapaa olla naisellinen, kaunis, rohkea pukeutuja tai mitä tahansa. Ei ole vain yhdenlaista vartaloa, johon kaikkien tulisi pyrkiä. Kaikki vartalot ovat hyviä, kaikenkokoiset ja kaikenmuotoiset. Pääasia on, että osaisi arvostaa ja rakastaa sitä mitä on. Minä olen päättänyt vielä joskus päästä siihen tilaan. Ja pukeutumisen ilon löytäminen on yksi askel siihen suuntaan. 

paita Pogostick Failure shortsit Nouki (Luottovaate / Vaatepuu)

Iloa alkavaan viikkoon ja myös vaatekaapin avaamiseen! Maanantaiaamukin on helpompi, kun muistaa olla itselleen armollinen.

Voit seurata juttujani myös Instagramissa ja Facebookissa