Se lähti viikonlopuksi pois! Kaverinsa kanssa reissuun, musiikkifestivaalille. Minua pyydettiin mukaan jo aikoja sitten, mutta lineup ei herättänyt minkäänlaisia intohimoja, joten on parempi, etten mene pilaamaan heidän hyviä vibojaan. Plus tänä viikonloppuna lämpötila nousee 40 asteeseen, joten juuri nyt en todellakaan halua olla loukussa millään ylikansoitetulla, kuumalla pellolla. 

Tänään aamulla vietimme herkän hetken ennen tätä piinaavaa (…) kahden yön pituista eroa. Touhu loppui siihen, kun melkein mursin hänen sukukalleutensa. Ei hyvä. 

Tällaista ei ole tapahtunut koskaan ennen! Siinä jäi tietysti molemmilta saamatta ja toiselle jäätävä kipu alapäähän. 

No, nyt se on sitten mennyt menojaan. Me ollaan oltu erityisen paljon kiinni toisissamme jo pari kuukautta, joten pieni tauko tekee hyvää. Todella hyvää. 

Vaikka odotan innolla vapaita hetkiä, mulla on sitä koko ajan ikävä. Jos saisin päättää, en tekisi mitään muuta kuin nysväisin sen kainalossa, mutta samaan aikaan turhaudun ja tylsistyn, jos ei ole tarpeeksi tekemistä. 

Ota tästä päästä sitten selvää. En oikein tiedä, miten kuluttaa kaikki aika täällä. Me asumme lähellä keskustaa, mutta kuitenkin sen verran kaukana, että joka paikkaan pitää ottaa juna. Mies ei kovin innokkaasti anna autoaan minun ajettavakseni, joten siitä on turha kuvitella olevan mitään hyötyä. 

En haluaisi ostaa kauheasti mitään tavaraakaan (tykkäisin kyllä askarrella ja puuhastella), kun oleskelu on täällä joka tapauksessa väliaikaista. Yrittäisin mielelläni pitää rojumäärän mahdollisimman vähäisenä. Se taas toisaalta johtuu siihen, että tästä paikasta on vaikeaa tehdä kotia. 

Sitten taas turhaudun, ja kierre on valmis. 

On jo vähän ikävä.