Kun toinen asuu kirjaimellisesti maailman toisella puolen, on suhteen ylläpitäminen vaikeaa.   

Olimme miehen kanssa whatsap-suhteessa puoli vuotta olosuhteiden pakosta. Aikaeron takia pystyimme parhaimmillamme skypettämään kerran viikossa, ja yhdessä vaiheessa väliä oli matkojen ja yhteensopinattomien työvuorojen vuoksi lähes kuukauden tauko. Kaipaan ihmisen kosketusta, läheisyyttä, lämpöä. Ja että voi yhdessä jakaa asioita jotenkin muutenkin kuin whatsapissa tai kuvien välityksellä. 

Todella hankalaa ja raskasta. Koska tutustuimme ulkomailla, lyhyellä matkalla, suhteemme käytännössä alkoi viestittelyllä. Aloimme puhua päivittäin – jälleen aikaeron vuoksi minun työaikanani, joka laski työtehoani naurettavan paljon – ja puolentoista kuukauden päästä hän tuli joksikin aikaa luokseni. Olosuhteet ilmoittivat olemassaolostaan jälleen kerran, ja hän joutui lähtemään toiselle puolelle maapalloa. 

Suunnitelmana oli, että minä tulen perässä. Totta puhuen en uskonut, että hänen mielenkiintonsa säilyisi tarpeeksi kauan, käytännössä pelkän tekstiviestittelyn voimin. Minä ahdistuin, sekoilin, itkin ja vihastuin monen monta kertaa, mutta onnistuin pitämään keskustelumme positiivisina. Päätin, että en tappele hänen kanssaan nettimaailmassa. Jos koko juttu kaatuisi, se ei kaatuisi minun draamasekoiluuni. 

Kun toista ei näe kuin skypessä, kun ei pääse koskemaan eikä oikeasti lähelle, on ihan liian paljon aikaa antaa mielikuvituksen laukata. Jos minä tekisin näin ja sanoisin noin, hän varmaan tekisi jotain tosi söpöä ja vastaisi minulle näin. Loin täydellisiä tapahtumaketjuja päässäni ja kuvittelin, millaista kaikki olisi, kun viimein pääsisimme toistemme luo. Mietin, miten ensimmäinen ilta menisi, mitä hän sanoisi, ja mitä minä sitten tekisin. 

Tietäähän sen, ettei mikään ikinä mene odotusten mukaisesti. Unelmien prinssejä ei ole, vaan ihan sitä pelkkää tavallista elämää.  

Silti niistä prinsseistä jaksaa unelmoida ja haaveilla. 

Lopulta se kaikki kai kumpuaa omasta epävarmuudesta. Jos olisin nätimpi, hoikempi ja hauskempi, hän tekisi näitä asioita minulle. Jos olisin Oikea Naisellinen Nainen (mitä se ikinä sitten tarkoittakaan), hän julistaisi rakkautaan minua kohtaan joka päivä. Kun en ole, näännyn romantiikannälkääni. 

Silti, ihan tavallisessa arjessa en kuitenkaan voisi olla tyytyväisempi, vaikka pääni sisällä jatkuvasti sekoilenkin. Saan käpertyä lämpimään kainaloon joka ilta ja herätä aamulla suukkoihin ja halauksiin. 

Aina odottaa jotakin parempaa, mutta selväjärkisyyden hetkellä havahtuu ymmärtämään, kuinka hyvä on just näin.