Onnen hetkiä
Krooniseen väsymysoireyhtymään sairastumisen jälkeen on elämässä silti ollut mukavia kokemuksia ja iloa tuottavia hetkiä.
Yhteiset päiväunet pojan kanssa vierekkäin, tuoreet mansikat ja mansikkakakku, aamuisin mökin ikkunasta näkyvä järvimaisema, ristikoiden täyttäminen mökkilaiturilla, tyttären tai miehen antama niskahieronta, hyvä kirja tai tv-sarja, iskän kaupasta tuoma yllätys suklaalevy, vertaistukipuhelut ja -viestit Hannan, Jaanan ja Kaisan kanssa, leikkipuisto käynnit, uimaharjoittelut yhdessä pojan ja mummun kanssa, puhelut ja tapaamiset tyttären kanssa, ihanat veljen lapset, pojan pieni käsi joka tarttuu omaani, taikatemppujen harjoitteleminen pojan kanssa sekä hänen uudet sanat ja -taidot, lapsen ihana hymy sekä nauru:)
On ollut mukava katsella sitä iloa kun poikani harjoittelee uimista. Itsekin uskaltauduin uimaan mökkirannassa enemmän kuin aikaisemmat kaksi vetoa. Ensimmäisellä kerralla turvauduin kuitenkin ”mummojen” uimahallitaktiikkaan ja uin vesijuoksuvyö ylläni.
Nyt kun sosiaalista elämää ei paljonkaan ole, niin nousee pienetkin jutut arvoon arvaamattomaan..
Uudenvuoden viettäminen ystävien kanssa vaikkakin jouduin makaamaan sohvalla osan ajasta huonovointisuuden takia.
Matka Leville talvella. Tosin siellä oikein korostui, kun ei itse voi tehdä mitään. En tiedä oliko järkeä matkustaa sen takia toiselle puolelle suomea paitsi, että seura oli loistavaa:) Ai niin löysin alesta ihanan talvitakin joka tuntuu siltä kuin ei olisi mitään päällä:) Se on niin pehmeää materiaalia. Ja tietenkin oli pakko ostaa takkiin sopiva pipo.
Mukava illanvietto vanhojen työkavereiden kanssa, jossa jaksoin olla mukana kuitenkin viidestä puoli yhteentoista. Tosin siellä ystäväni huomio tilanteeni ja sain löhöillä nojatuolissa jalat rahilla, viltti päällä ja villasukat jalassa.
Lapsuuden ystävän näkeminen ja jalkapallo-ottelun katsominen paikanpäällä vaikka oma joukkue hävisikin.
Lounastapaamiset ystävän kanssa.
Se, että jotkut ystävät ovat tulleet minua tapaamaan joko meille tai ollessani kotipaikkakunnalla niin tyttäreni luokse.
Yllätyskohtaaminen kahden vanhan työkaverin kanssa ja usean tunnin rupattelu yhdessä.
Onnistuneet rippijuhlat ja kummin velvollisuuksien hoitaminen. Oli ihana katsoa miten veljen lapset huomioivat ja hoitavat meidän pikkuista vaikka ovat itse jo teinejä.
Ruokailu yhdessä tyttären ja hänen poikakaverinsa sekä veljen ja hänen lapsiensa kanssa.
Maalaisfestareilla bändien kuunteleminen hyvän ystävän kanssa. Sen jälkeenkään ei tullut mitään totaaliväsymystä moneksi päiväksi vaikka valvoin kahteen. Ainoastaan seuraava päivä ei ollut mitenkään miellyttävä..Aikaisemmin en kestänyt edes kuunnella musiikkia mutta nyt se on toisinaan jo ihan mukavaa. Lisäksi olen huomannut jopa lauleskelevani joskus kun puuhastelen jotakin..
Maalaushommien tekeminen mökillä. Olen jaksanut maalata vaikkakin vain muutaman laudan kerrallaan. Mahtavaa kun tuntee olevansa hyödyllinen.
Oli myös ihanaa kun eräs nainen, jota en tunne ollenkaan antoi itselleen teettämänsä punaisen silkkimekon minulle ilmaiseksi, koska olin niin samankokoinen:)
Vielä jos näkisin Popedan tänä kesänä niin siitä iloa irtoaisi :) Pate on äijä!