Hoitovapaan vaihtuminen sairauslomaksi
Sain ensimmäisen lapseni ollessani 23 vuotias. Olin tuohon aikaan vuorotöissä jotka painottuivat iltaan ja yöhön. Ollessani äitiyslomalla minulle tarjottiin samasta yrityksestä toista työpaikkaa, joka käsittäisi pääasiassa aamuvuoroja ja saisin sieltä myös ”pikkupomon” paikan. Ainoa toive oli, että työpaikka olisi otettava vastaan pikaisesti tai muuten he joutuisivat palkkaamaan jonkun toisen. Minulla olisi silloin ollut vielä kaksi viikkoa äitiyslomaa jäljellä mutta päätin tarttua tilaisuuteen, ettei minun tarvitsisi olla aina iltaisin ja öisin töissä lapsen ollessa pieni.
Saadessani toisen lapseni ”hieman” myöhemmin eli 42 vuotiaana ajattelin, että nautin kotona olosta vähän kauemmin. No täällä sitä tosiaan kotona ollaan kun en kykene edes töihin menemään..Tosin hoitovapaa vaihtui sairauslomaksi heti vanhempainvapaan jälkeen. Vaikka olen nyt voinut olla kotona, en silti ole pystynut nauttimaan lapsen kanssa olemisesta niinkuin olin toivonut! Tänä aikana olen kärsinyt niin kauheista pään- ja otsansäryistä, kovasta huimauksesta, heikotuksesta, jalkojen kovasta hapotuksesta ja väsymisestä niin ettei voi edes seistä, flunssaisesta olosta, voimakkaasta pahoinvoinnista, pään ”tukkoisuudesta”(kai tämä on jonkun asteen aivosumua)..siinäpä niitä. En ehkä kaikkea enää muistakaan ja varmaan parempi niin!
Olin ajattelut, että hoitovapaalla ollessani menen poikani kanssa leikkipuistoihin, avoimeen päiväkotiin, uimaan yms. Olemme käyneet kerran avoimessa päiväkodissa ja kerran leikkipuistotreffeillä. Ilmoitin viime vuoden heinäkuussa meidät muskariin kun en vielä tiennyt, että sairastun. Siellä ehdimme aloittaa käymisen elokuussa ennen sairastumistani ja olen sinnikkäästi yrittänyt sen jälkeenkin viedä poikaani sinne. Lähinnä senkin takia, että hän näkisi muita saman ikäisiä lapsia. Olemme kyllä jättäneet usein menemättäkin koska en ole kyennyt!
Muutenkin olen tosiaan joutunut koko sairastumisen jälkeisen ajan turvautumaan miehen, omien vanhempien, miehen äidin sekä miehen siskon apuun. On ihanaa kun on sellasia ihmisiä lähellä ketkä auttavat varmasti mutta silti tunnen itseni välillä huonoksi äidiksi! Vaikka tiedän että tarvitsen päivittäin lepoa, enkä suoriudu kaikista kodin askareista ja etten jaksaisi hoitaa koko päivää lastani yksin! Ottaa henkisesti koville!!
Yksi paras ”keksintöni” oli ostaa taittopatja. Se on ollut minulla talvesta lähtien olohuoneen lattialla. Olen siitä käsin myös hoitanut poikaani etenkin kovien pahoinvointien ja kropan väsymyksen aikana. Siinä on myös hyvä köllötellä yhdessä lapsen kanssa ja lueskella. Siinä voin myös osallistua leikkeihin yms. kun joku muu on meillä hoitamassa lasta. Poikani tuntuu vaan nykyään ajattelevan, että kun menen patjalle pitkäkseni haluan olla heppa..ihahaa 🙂
Jos halutaan etsiä hyviä puolia niin olen tosiaan lähes aina kotona ja läsnä 🙂 Olen huomannut, että minun keinoni selvityä vaikeassa tilanteessa on juuri tällainen asioista hyvien puolien etsiminen kai sitä positiiviseksi ajatteluksikin voisi kutsua. Tähän liittyen pidän itseäni usein onnekkaana koska tiedän monien muiden olevan paljon minua sairaampia.
Kun katsoin kaksi tv-ohjelmaa liittyen lasten sairastumiseen sikainfluenssarokotuksen takia narkolepsiaan tajusin miten ”hyvin” minulla on asiat!! Keväällä telvisiossa pyöri myös yhteisvastuukeräyksen mainos jossa haastateltiin syöpään sairastunutt kahden lapsen äitiä. Hän menehtyi myöhemmin sairauteensa. Ajattelin sillon, että kuka tahansa syöpään tai muuhun sairauteen menehtymässä oleva vaihtaisi mielellään paikkaa minun kanssani!! Täytyy kuitenkin muistaa etten itse onneksi kärsi vaikeasta Cfs:stä, jolloin tilanne voi olla ihan toinen. Tähänkin sairauteen voi siis kuolla ja jotkut vaikeasti sairaat ovat saaneet läheistensä apua itsemurhassa kovien kärsimystensä lopettamiseksi.
Jos Cfs:stä puhuu ihmisten kanssa niin tuntuu, että sitä ei pidetä minään vaikena sairautena? Tämä on ainakin minun kohdallani toteutunut myös joidenkin lääkäreiden kanssa. Onkohan syynä se, ettei se varsinaisesti näy ulospäin vaikka ainakin minä olin talvella todella sairaan näköinen. Ja kas kummaa Cfs: läiset saattavat näyttää tosi väsyneeltä? Kuulin yhdeltä sairauden tuntevalta lääkäriltä, että Cfs:sää sairastavat näyttävät usein nuorekkaalta..haluan uskoa tämän todeksi ;)