Kuulumisia ja tämän hetkinen tilanne :)

Kesä meni melko hyvin ja paljon mukavia asioita tuli tehtyä ja koettua. Näin kesän aikana monia ystäviäni ja pystyin osallistumaan muutamaan kesätapahtumaankin. Matka ruotsiin meni myös onnistuneesti 🙂 Viime kirjoituksen jälkeen vointi on ollut melko tasaista ja hyvää. En ole juurikaan kärsinyt väsymyksestä tai paljon muistakaan oireista. Tällainen elämä olisi ihan hyvää:) Olen pystynyt sekä jaksanut tehdä paljon asioita.

Minun kaksivuotisen sairauden aikana on ollut perheessä kolme muuta sairastapausta ja nämä tietysti ovat ottaneet henkisesti koville! Ensin miehen sisko sairastui rintasyöpään, jonka jälkeen miehen isä sai aivoinfarktin mutta onneksi he ovat toipuneet. Nyt kesällä miehen siskon aviomieheltä katkesi aneyrysman takia verisuoni päästä ja hänen toipuminen on aivan alussa.

Keskustelimme puhelimessa erään ystäväni kanssa ja hän sanoi minulle, että kaikillahan sitä on kaikennäköistä vaivaa..Hän viittasi tällä siihen, ettei meidän Cfs-potilaiden tilanne ole sen ihmeellisempää kuin muidenkaan. Hän ei vaan varmaan tajunnut, että tämän perussairauden lisäksi meilläkin voi olla kaikennäköistä muuta vaivaa. Minulla esimerkiksi toinen polvi kipeä, alaselkä paskana sekä lapojen väli aina kipeä etupainotteisuuden vuoksi. Tämä sairaus ei siis ”ihme ja kumma” suojele meitä normaaleilta jutuilta.

Haluan kuitenkin vielä tuoda esille sen, että vaikka Cfs:n saattaa liittyä sekundaarisena oireena myös masennusta tämä sairaus on jotain aivan muuta! Minulta ovat jotkut tuttavat kyselleet, että jos tämä on kuitenkin masennusta. EI OLE ! En ole kuullutkaan masennuksesta joka pahenee jos esimerkiksi haravoi pihaa tai maalaa seinää!! Ja ilmeisesti he ovat mielestään pätevämpiä kuin kaksi infektiolääkäriä, professori Olli Polo ja neurologi Markku Partinen. 

Nyt on sitten suunnitteilla antibioottejen lopetus syyskuun lopussa. (Olen käyttänyt antibiootteja ilman taukoja yhteensä lähes kaksi vuotta.) Sen jälkeen siirryn käyttämään Cowdenin protokollaan kuuluvia muutamia luonnonantibiootteja. En siis koko protokollaa.

Selkeästi on menty taas parempaan jaksamisen osalta 🙂 Poika aloittaa päiväkodissa 17.9 ja on siellä kolmena päivänä viikossa noin 6 tuntia kerrallaan.

(Viime blogikirjoitukseeni viitaten: En ole saanut kuntoutusohjelmani ohjeita lääkäri Olli Pololta(Olli Polon neuvo oli, että voi kävellä jo se ei pahenna oireita tai väsymystä ja että varovasti toteutettuna se voi parantaa mm. adrenaliinin eritystä) vaan olen sitä aivan itse toteuttanut voinnin kohenemisen mukaan. Lääkärit suomessa ovat täysin tietämättömiä, voiko liikkua ja kuinka paljon? Osaltaan tämä johtuu tietysti potilaiden yksilöllisyydestä ja yleensä potilaita neuvotaan liikkumaan aivan liikaa!!)