Liikunnan ”riemua”
Uusia tuulia elämässäni. Aloitin kuntosaliharjoittelun uudenvuodenaattona, ensimmäistä kertaa sitten sairastumiseni. Olen käynyt nyt kolme kertaa kuntosalilla ”treenaamassa”. Teen siellä neljä-viisi liikettä pienillä painoilla ja toistomäärä(8+8). Sen lisäksi JUOKSIN juoksumatolla 2×90 sekuntia ja toisella kerralla soudin 4 minuuttia pienellä vastuksella:)
Yritän nyt vihdoin saada viime helmikuussa alkanutta selkäkipua pois! Kävin ennen joulua sen takia kolme kertaa naprapaatilla ja kerran paikallisella ”poppamiehellä”, joka käyttää lähinnä kalevalaista jäsenkorjausta. ”Poppamies” saikin kivun pois pariksi päivää, mutta se palasikin entistä kovempana. Kuntosalilla huomasin, että minulta on alaselästä notko ojentunut täysin. Ei ollut tullut katsottua itseään peilistä kovinkaan tarkkaan, mutta liikkeitä tehdessä huomasin sen. Nyt sitten yritän saada notkoa takaisin.
Olin aiemmin käymässä paikkakunnalla järjestettävillä messuilla, jossa kuntosalin työntekijät jakoivat lappuja viikon ilmaista tutustumisjaksoa varten. Kävin ennen juuri tällä kuntosalilla ja tiesin, että siellä on myös infrapunasauna. Otin lapun ja aloin kysellä ainoastaan infrapunasaunasta. Mahtoivat ihmetellä miten erikoinen kuntosalin kävijä, kun on kiinnostunut ainoastaan laitteesta nimeltään infrapunasauna 🙂
Olen nyt käynyt kolme kertaa infrapunasaunassa ja olin iloisesti yllättynyt miten mukavalta olo tuntuu sen jälkeen. Siitä ei tule ollenkaan samanlaista ”väsynyttä” oloa kuin tavallisesta saunasta vaan pikemminkin virkeä? Hiki virtaa todella paljon ja voi oikein kuvitella miten myrkyt häviää kehosta!
Olen lisäksi joulukuussa kerran polkenut kotonani olevaa kuntopyörää 30 minuuttia 2-3 vastuksella(10 max.). Kävimme myös uimahallissa pojan ja isäni kanssa. Uin silloin hitaasti 500 metriä ja pidin välissä kolme taukoa lastenaltaassa köllötellen.
Otsikkossa liikunnasta aiheutuva riemu on sen takia sitaateissa, koska siitä ei voi varsinaisesti puhua. Liikunta kun voi aiheuttaa Cfs:n voimakkaan pahenemisen ja jotkut ovat liiallisen liikkumisen johdosta joutuneet pitkiksi ajoiksi vuoteenomaksi, jopa vuosiksi. Tämän huomioon ottaen on liikunta tietynlaista tasapainoilua koko ajan. Vaikeimmaksi asian tekee se, että ainakin omalla kohdallani eivät oireet pahene välttämättä heti vaan yleensä viiveellä. Tämä juuri on tyyppillistä Cfs:ssä.
Nyt pidän taukoa kirjoittelusta kun lähden ”lomamatkalle” kotiseudulleni lähes pariksi viikoksi. Isäni haki pojan jo aikaisemmin heille hoitoon. Yritän myös uskaltautua aloittamaan kolmannen antibiootin eli Rimapenin. Kohta taas viikko sokeritonta takana..hyvin menee mutta menköön:)
Lisäsin blogin kuvaukseen oman sähköpostiosoitteeni jos joku haluaa saada minuun yhteyttä!