Työ ihan tuttu sana, kun vaan muistaisi missä olen sen kuullut 🙂

Vointini on nyt sellainen, että töihin paluu syksyllä on ensimmäistä kertaa sairastumisen jälkeen, ihan oikeasti mahdollista. Aika näyttää, mutta jos ei tule mitään takapakkeja toipumisessa ja voinnin koheneminen jatkuu nousujohteisena, haluaisin lähteä töihin!!

Töihin paluussa on vain muutama ”muuttuja”.  Muun muassa vakuutusyhtiö Ilmarisen hylkäämä kuntoutustukiasia. Asiani on nyt muutoksen hakulautakunnassa käsittelyssä ja sen pitäisi selvitä tässä keväällä. Jos hakemus tulee edelleen bumerangina takaisin, se tekee työhön paluusta todella hankalaa. Nyt sitä tukea tarvittaisiin mm. työkokeilun muodossa eli paras tapa olisi aloittaa työt työkokeiluna omalla työpaikalla, lyhennetyllä työpäivällä.

Moni varmaan ajattelee, että voisihan työpaikalla sopia lyhennetystä päivästä ihan ilman vakuutusyhtiön tukea. Luulen itsekin, että työnantaja saattaisi tähän suostua, mutta siinä ei olisi taloudellisesti mitään järkeä ja taloudellinen ahdinkoni vain kasvaisi!

Jos palaisin töihin tekemään neljän tunnin työpäivää. Menisi yksi tuntipalkka veroihin, yksi matkakuluihin(työmatka=90 kilometriä päivässä), yksi päivähoitomaksuihin ja yksi jäisi sitten itselle käteen. Jos tämä olisikin vain kuukauden tai pari kestävä ajanjakso, mutta luulen että olisi hyvä jatkaa tällaisella kevennetyllä päivällä vähintään 4-6 kuukautta.

No odotellaan nyt kirjettä muutoksen hakulautakunnasta ensin ja annetaan voinnin vielä tasaantua. Todella paljon on edistytty, mutta sen pitäisi olla ensin jokapäiväistä, koska töihin ei voi mennä silloin kun itselle sopii, ihme kyllä 🙂

Työterveyslääkärini oli sitä mieltä, että ensin pitäisi kertyä täysin tervettä oloa vähintään kaksi mielellään kolme kuukatta näin pitkän sairastamisen jälkeen. Mielestäni tämä oli erittäin hyvin sanottu!! Tuntuu vaan olevan vallalla sellainen käsitys, että jos on edes hetkittäistä parempaa oloa niin ei muuta kuin äkkiä töihin ja muut CFS-potilaat ainakin tietävät mihin se voi johtaa!!

Kaiken(työn menetyksen, rahattomuuden ym.) uhallakin en aloita töitä vasta kun tunnen sen varmasti voinnilleni sopivaksi!! En nimittäin halua ikinä enää kokea mitään sellaista kuin nämä kärsimykset ovat olleet!!En aio siis alistua minkäänlaiseen painostukseen tms.!!Kuitenkin intoni vielä palata työelämään on huomattu työnantajan ja työterveyden piirissä. Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, tämä CFS kun ei ole mikään TAHDON ASIA tai jonkinnäköistä masennusta tms. johon työ voisi auttaa jopa kuntouttavasti. Eilisessä Akuutissa oli aiheena krooninen väsymysoireyhtymä. Jos ette katsoneet niin tulee kyllä uusintana tai sen voi katsoa myös Yle areenalta.