Päivälevon tärkeys

Puolitoista kuukautta olen nyt kärsinyt ”unettomuudesta” 🙁 

Ongelmani on se, että herään joka aamu noin kello 5.00. Olen yrittänyt mennä iltaisin myöhemmin nukkumaan,  mutta se ei onnistu koska nukahdan istualtaan sohvalle, jos yritän valvoa kymmentä pidempään. Nukun kuitenkin onneksi melko hyvin viiteen asti. Kokeilin viime perjantaina jättää päiväunet nukkumatta, mutta se todellakin kostautui! Olin jo perjantai-iltana melkoisen väsynyt, mutta seuraavana päivänä sen vasta kunnolla huomasi. Olin niin väsynyt lauantaina aamupäivällä, etten pystynyt kunnolla edes puhumaan. Tuntui siltä kuin olisin valvonut koko edellisen yön.

Tällä testillä selvisi myös se asia, etten vielä tule toimeen ilman päivälepoa ja päiväunta. Olen nimittäin miettinyt paljon työhönpaluuta, mutta vielä en siihen pystyisi. Olemme keskustelleet asiasta mieheni  kanssa useasti ja olen sanonut, että tilanne olisi toinen jos eläisin yksin ja voisin esimerkiksi neljän tunnin työrupeaman jälkeen pääsääntöisesti vain levätä. Kahdeksan tunnin työpäivä on aivan utopiaa!! Mitenköhän sen tiedon saisi Kelaan ja eläkevakuutusyhtiö Ilmariselle? 

Minun pelkoni on nyt se, että työnantaja irtisanoo minut, koska heillä ei ole enää lain mukaan velvollisuutta pitää minua palkkalistoillaan. Sen jälkeen tilanne olisi se, että olisin vajaakuntoinen työtön työnhakija eli kaikkein huonoiten työllistyvässä ryhmässä. Tiedän tämän, koska olen työskennellyt näiden asioiden parissa aiemmin. 

Toinen asia joka minulle aiheuttaa nyt suurta stressiä on syömäni antibiootin sivuvaikutus. Syömälläni Azitromycinillä sivuvaikutus voi olla sydämen QT-ajan pidentyminen. Se taas voi altistaa sydänpysähdykselle. Minulla tämä aika oli liian pitkä ensimmäisessä ekg-seurannassa. Ongelmani on hidaslyöntinen sydän eli yksinkertaistettuna mitä hitaampi syke sitä pidempi QT-aika. Minulla syke voi öisin olla alle 35.

Tällaiset mieltä painavat asiat saattavat myös herätellä aamuisin?

Tämä on ehdottomasti sairaus joka aiheuttaa valtavaa epävarmuutta lähes kaikesta! Kyvystä hoitaa ja huolehtia omasta lapsest/ lapsista, taloudellista epävarmuutta, työkyvyn palaamisesta, jaksaako puoliso rinnalla, ”oikean” hoidon valitsemisesta, tekeekö oikein ja oikeita asioita ettei vaan pahenna omaa tilannettaan, menettääkö ystävänsä, voiko ikinä enää esim. hiihtää(tämä kuulostaa monista varmaan vähäpätöiseltä).

Kun vointini kohentui hetkellisesti ,olin niin iloinen asiasta, että itkin ilosta. Aiempi valtava epävarmuus purkautui itkuna. Olin ollut epävarma siitä, voinko ikinä voida enää ”hyvin”. Hyvin sitaateissa, koska en silti ole terve. Mielestäni täysin terve ei voi myöskään olla, jos on käytössä useampaa lääkettä. Kuten minulla esim. lääke jonka pitäisi poistaa kipuja.

Toinen kansanedustaja on tehnyt kysymyksen koskien mm. kroonisen väsymysoireyhtymän tautiluokitusta.

http://www.jukkakopra.fi/ajankohtaista/vasymysoireyhtyma-luokiteltava-sairaudeksi/

 

 

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Terveys

Väsymys oireena

Väsymystä oireenaan valittava potilas voi olla haastava myös lääkärille. Lääkäreiden pitäisi kuitenkin suhtautua oireeseen vakavasti. On tehty tutkimus, jonka mukaan suurin osa lääkäreistä suhtautuu kielteisesti väsymystä valittavaan potilaaseen. Monelle kroonista väsymysoireyhtymää sairastavalle on ensin ”tarjottu” somatisaatiohäiriötä tai mielenterveysongelmaa. Minulle molempia näistä. 

”Potilaan tutkimisen ja diagnostisten testien tekemisen tarkoituksena on löytää ristiriitaisuuksia potilaan kokemien oireiden ja todettavissa olevien löydösten välillä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ”saada potilasta kiinni” ei somaattisesta oireilusta vaan aidosti diagnosioida potilasta haittaava vaiva ja sen luonne.”(Duodecim lehti)

Lääkärin ei tulisi suhtautua torjuvasti haastavaan potilaaseen vaan pikemminkin uteliaasti. Väsymystä kutsutaan krooniseksi kun se on jatkunut yli kuusi kuukautta. Kuukausia jatkunut väsymys ilman selvää syytä on yleensä merkki jostakin sairaudesta ja on syytä tutkia! Aluksi lääkärin olisi hyvä selvittää minkälaisesta väsymyksestä on kyse. 

Esimerkiksi käydessäni Tays:n infektiolääkärillä tai muutamilla Terveystalon yksityislääkäreillä ei väsymykseni luonteesta kysytty mitään.

Väsymyksen luonne voi olla

● sellainen ettei jaksa kävellä yhtä hyvin kuin aikaisemmin ja hengästyy helposti ja jaloista katoaa voima. Voi myös tuntua kipua käsivarsissa tai rinnassa. (Tällainen väsymys viittaa yleensä verenkierto- ja hengityselimiin)

●sellainen, että koko elämä tuntuu merkitysettömältä. Mikään ei huvita eikä aamuisin haluaisi nousta edes sängystä.(Tällainen väsymys viittaa yleensä masennukseen tai loppunpalamiseen)

●sellainen, että koko keho tuntuu raskaalta ja kaikki pienetkin toimet kuten suihkussa käynti tai aamupalan valmistus ottavat niin voimille, että on levättävä välillä tai välittömästi toimien jälkeen. (Tällainen väsymys viittaa yleensä mahdolliseen tulehdukseen, sokeritautiin, hormonihäiriöihin yms.)

Kroonisessa väsymysoireyhtymässä ilmenevään väsymykseen ei yleensä liity aloitekyvyttömyyttä vaan enemmänkin fyysistä väsymystä ja muisti-tai keskittymisongelmia. Sairaudesta käytettiin aiemmin nimitystä Myalginen enkefalomyeliitti(ME)=lihaskipuja aiheuttava aivo-selkäydin tulehdus. Uutta nimitystä Krooninen väsymysoireyhtymä onkin kritisoitu, koska se saa monet ajattelemaan sairauden olevan ”vain” vaikea väsymystila. Toki väsymys on monella potilaalla lamauttavaa!

Minulla väsymys on hieman helpottanut, mutta nukun joka päivä nykyään noin puolitoista tuntia.  Yritin ennen ”hillitä” päiväunia, mutta olin silloin kauhean väsynyt uudelleen jo iltapäivällä. Kahden tunnin päivälevolla, joka sisältää vähintään tunnin nukkumista pärjään nykyään iltaan asti ilman pahempaa väsymistä.

Nyt kun olen aloittanut taas pitkästä aikaa kuntosaliharjoittelun niin en voinut olla tuhahtamatta, kun näin mitä kuntosalin vastaanottotiskin yläpuolella lukee: Kaikki syyt olla harrastamatta liikuntaa ovat tekosyitä! Niinpä niin..

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys