Olin niin innoissani kun vointiini tuli selvää parannusta, että unohdin kertoa käyneeni kotiseudulla myös lääkärissä.

Ennen reissuun lähtöä minulla alkoi eräänä iltana yhtä-äkkiä hengenahdistus ja ”keuhkokipu”. Huolestuin asiasta koska en ole kärsinyt tällaisesta koskaan aiemmin. Seuraavina päivinä koin samaa ja soitinkin jo Helsinkiin borrelioosi-lääkärilleni. Sieltä ymmärrettävästi kehotettiin hakeutumaan paikalliseen lääkäriin. Seuraava päivä oli taas pyhäpäivä kuten yleensä kun tulee äkillisiä terveysongelmia. Varasin netistä ajan valmiiksi seuraavalle arkipäivälle kun menen kotiseudulleni koska ”pelkäsin”, minulla olevan mahdollisesti kuumeeton keuhkokuume antibiooteista huolimatta.

Menin lääkäriin ja kerroin ”taustani” ja kahdesta käyttämästäni antibiootista. Kerroin hänelle myös kärsineeni flunssan jäljiltä jo kuukauden ajan yskästä ja nyt ensimmäistä kertaa elämässäni hengenahdistuksesta sekä keuhkokivusta ja kysyin voisiko minulla olla kuumeton keuhkokuume. Hän sanoi minulle heti, että pitää mennä sinne missä hoito on aloitettukin ja muutenkin hoidetaan. Totesin hänelle, että :”se on kuule sellainen juttu, että jos minulla on jotain akuuttia vaivaa minua hoidetaan juuri sillä paikkakunnalla missä satun olemaan. Ja, että olin kyllä yhteydessä borrelioosi-lääkäriin joka kehotti hakeutumaan heti paikalliseen lääkäriin. Vai lähdenkö linja-autolla Helsinkiin jos satun saamaan sydänkohtauksen. ”

Tämän jälkeen hän kehotti ottamaan paitaa pois ja alkoi tutkia minua. Keuhko-oireet ovat onneksi jo helpottaneet ja minulla ei ollut keuhkokuumetta. Tutkimuksen jälkeen keskustelimme ”hyvässä hengessä” ja hän tuomitse antibioottihoidot, joita hänen kollegansa samalta lääkäriasemalta oli määrännyt sekä minun borrelioosi-lääkärin määräämät hoidot. Sanoin hänelle, että kyllä hänenkin mielipide muuttuisi jos tämä olisi hänen lähipiirissään tai hänellä itsellään. Kerroin myös mielipiteeni siitä, että onneksi on olemassa lääkäreitä, jotka kuuntelevat mitä potilas kertoo mm. oireista ja siitä miten tapasimme hänen kollegansa kanssa kuukauden välein, jolloin antibioottihoidon jatkamista punnittiin sen perusteella oliko vointini kuukaudessa kohentunut. Onneksi lääkäreissä on tosiaan heitä ketkä eivät jätä potilasta oman onnensa nojaan!

Myöhemmin muistin värjänneeni hiukset sinä iltana kun oireet alkoivat. En tiedä onko siinä syy-yhteys? Ennen en ole muistaakseni reagoinut väreille..