Kuntoni ja jaksamiseni on kohentunut valtavasti. Tämä on tapahtunut jo ennen uuden antibiootti hoidon aloittamista. En tiedä mikä siihen on auttanut, mutta tuskin mikään yksittäinen asia. Olen tehnyt asioita vointini kohenemiseksi koko ajan pitkäjänteisesti ja kehoa kuunnellen. Olen pyrkinyt myös välttämään omien rajojen ylittämistä! Eli en ole esimerkiksi kävellyt enempää kuin nousujohteisen ”kuntoutusohjelmani” mukaan on ollut ohjelmassa vaikka joskus vointi olisi tuntunut paremmalta. Tätä tosin ei useinkaan ollut..Olen jättänyt kävelyn kokonaan väliin jos olo on ollut erityisen huono. Pelkän väsymyksen takia en ole jättänyt kävelemättä, koska muuten ei kävely olisi onnistunut oikein koskaan, sillä aikaisemmin minua väsytti lähes jatkuvasti.

Kävelylenkkien pidentäminen ei ole käynyt mitenkään käden käänteessä eikä tähän pisteeseen pääseminen ole todellakaan ollut helppoa! Kävelin aluksi alle 30 minuuttia yhteensä kuusitoistaviikkoa ja aloitin kävelyt kymmenen minuutin kävelylenkillä, jolloin kiersin aluksi meidän korttelia. Seurasin sydämen sykettä tarkkaan, ettei syke noussut yli sadan. Olin lähtötilanteessa niin huonossa kunnossa, että kun makasin lattialla selällään jalat koukussa, tärisivät jalkani väsymyksestä aivan holtittomasti. Enkä meinannut jaksaa seistä edes aamutoimien ajan.

Nyt olen tilanteessa jossa 60 minuutin kävelylenkit onnistuvat lähes aina oireettomasti. Vielä joskus kävely saattaa kuitenkin aiheuttaa kovan päänsäryn. Kävelen yhä hitaammin kuin terveenä, mutta olen kyllä jo ottanut pari ”päänahkaakin” kun kerran ylämäessä ohitin kaksi vanhempaa rouvaa, joista toinen meni rollaattorin ja toinen kävelykepin avustuksella:)

Tähän 60 minuutin kävelymatkaan kuntoutuminen vei aikaa kymmenen kuukautta. Nyt en enää pidennä lenkin mittaa vaan seuraavaksi tarkoitus olisi aloittaa lihasvoiman kartuttaminen. Aloitin viime viikolla ”punttitreenin” yläkropalle. Tein mm. pystypunnerusta yhden kilon käsipainoilla ja hauiskääntöä kolmen kilon käsipainoilla. En olisi ikinä aikaisemmin uskonut edes käyttäväni yhden kilon käsipainoja muuhun kuin ovistoppariksi;)

En ole mikään asiantuntija,  mutta ilmeisesti aivojen toiminta on sairauden(neuroborrelioosin/Cfs:n) vuoksi muuttunut ja vaikuttanut myös mielihyvän tunteen kokemiseen. Vasta nyt kuukausien jälkeen kävelylenkit alkavat tuottaa hyvää oloa/mieltä. Senkin takia on pitänyt olla sinnikäs ettei jätä lähtemättä kävelylle. Aiemmin olin myös melko väsynyt kun olin kävellyt ja jouduin usein ensimmäiseksi käymään lattialle pitkälleen tai istumaan. Nyt näin ei enää ole. Yhä edelleen jätän kävelyn väliin jos olo tuntuu sellaiselta tai kävelen lyhyemmän lenkin hitaasti. Kävelen nykyään yleensä viisi kertaa viikossa tunnin lenkin.

Haluan muistuttaa, että en ole mikään asiantuntija ja tämä on toiminut minun kohdallani mutta olemme yksilöitä myös sairastaessamme. Kehotan varovaisuuteen ja keskustelemaan lääkärin kanssa rasituksen lisäämisestä!

Pidän muuten kaikista listoista jos sitä ei ole jo kirjoituksista huomannut. Kuntoni/vointini kohenemiseen vaikuttaneet asiat mielestäni tärkeysjärjestyksessä:

●Usko, toivo ja rakkaus

●Lepo

●Hyvä yöuni

●Hyvä säännöllinen ravinto(minun kohdallani n. 3 tunnin välein)

●Säännöllinen päivärytmi ja vuoteesta nouseminen aina heti aamusta jos vaan pystyy

●Ulkoilu jos mahdollista joka päivä

●Erittäin varovainen rasituksen lisääminen

●Antibiootit

●Vitamiini ja lisäravinteet

●Mielekästä tekemistä jos ja kun pystyy siihen

●Yksinoloa

Olen myös viime viikkoina huomannut ettei taittopatjaa olekaan liimattu minun selkääni:)