”Työnnä postiivinen ajattelu hanuriisi. Kierrän kriisiryhmänne kaukaa. Älä tyrkytä minulle terapiaa, kaada lisää paskaa mun niskaan.”(Ismo Alanko)  näin sanaili Alanko laulussa.

Itse ajattelen, että työnnä negatiivinen ajattelu hanuriisi! Mielestäni negatiivinen seurakin ”vie voimia”. Terveenä se ei niin haitannut mutta nyt sairaana en kaipaisi sellaista yhtään. Minua häiritsee myös kun valitetaan vaikka kaikki olisi periaattessa hyvin ja jos koko ajan nähdään uhkakuvia mitä voisi tapahtua..Kun olen itse käynyt läpi aika kovan ”koulun” ja en ole kauheasti valittanut muille silloinkaan, on minun vaikeaa kuunnella muiden turhaa valitusta. Esimerkiksi kun kärsin kovista koko kropan kivuista lähes puoli vuotta putkeen, en sitä usein edes maininnut kenellekään. Ymmärrän kyllä jos joku valittaa oikeista asioista, esimerkiksi juuri kivuista, unettomuudesta, väsymyksestä, pahoinvoinnista tms. Se voi myös ”helpottaa” kun saa puhua asiasta jonkun kanssa vaikka se ei kipua tms. poistakaan.

http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/antti-heikkila-lahetyksessa-nain-negatiivinen-ajattelu-voi-tappaa-terveen-ihmisen/133614

Ohessa artikkeli siitä kuinka negatiivinen ajattelu voi ”tappaa” ja kuinka postiivisella ajattelulla on tervehdyttäviä vaikutuksia. Ymmärrän kyllä jos joku on vuosia sairastanut ja yrittänyt olla positiivinen mutta silti ei tapahdu mitään paranemista voi Alangon kirjoittama teksti tuntua läheisemmältä.

Nauru pidentää ikää. Eräässä tutkimuksessa todettiin jokaisen naurun pidentävän ikää kuudella minuutilla. Nauru mm. laskee verenpainetta, vahvistaa keuhkoja, nostaa kipukynnystä sekä helpottaa kipuja. Jo ranskan hovikirurgi huomasi 1300-luvulla potilaiden paranevan nopeammin kun heille kerrottiin hauskoja juttuja. Olen käyttänyt sairauden aikana mustaa huumoria, koska se auttaa minua selvitymään vaikeista tilanteista. Nauraminen on kohdallani lisääntynyt ja nauran nykyään taas usein, mutta vastaavasti itkenkin usein 🙂

Minulla on kuitenkin ollut koko sairauden ajan mielessä ajatus, että minä paranen! En ole epäillyt asiaa viimeisen 15 kuukauden aikana kuin muutamana hetkenä, en yleensä edes kokonaista päivää. Aikaa vain menee ja paranemista ei voi nopeuttaa. Vointi on yhä edelleen ollut nousujohteinen 🙂 Hitaasti mutta varmasti sekä pienten takapakkejen kera..

Lisäksi sunnittelen tulevaa ja unelmoin esimerkiksi ulkomaanmatkasta aurinkoon miehen ja pojan kanssa sekä kaupunkilomasta tyttären kanssa. Unelmoin myös hyvästä voinnista ja urheilusta. Olen myös päättänyt hiihtää ensi talvena! Matka tuskin on kauhean pitkä mutta hiihdän kuitenkin. Jo ihan senkin takia, että sanoin viime talvena(kun edellinen talvikin meni lähes hiihtämättä kun poika syntyi joulukuun lopussa), että jos en ensi talvena hiihdä tehdään suksistani polttopuita. Olisi kuitenkin melko hintavaa poltettavaa 😉

Kannattaa kokeilla miten hyväntuulisuus saattaa tulla bumerangina takaisin!