Työkyvyttömyyseläkeläinen?

Jos joku olisi reilu kaksi vuotta sitten sanonut minulle, että parin vuoden päästä haet työkyvyttömyyseläkettä. En olisi uskonut sitä todeksi. Olin huippukuntoinen ja täysin terve nainen. Tuntuu käsittämättömältä, että 43 vuotiaana en pystykään menemään töihin! Minulla oli mukava työpaikka ja pärjäsin hyvin työssäni. Olin tehokas ja tuulen nopea 🙂

Olen tehnyt aiemmin kahta työtä, yhteensä noin viisitoista vuotta ja voi vain miettiä oliko silläkin osuutta sairastumiseen? Molemmat työni olivat fyysisesti rankkoja. Myöhemmin opiskelin lisää ja toinen työ muuttui enemmänkin henkisesti raskaaksi. Pidin työssä pienestä kiireestä, jota kai positiiviseksi stressiksi voisi kutsua. 

Cfs-diagnoosi ei yleensä kelpaa työkyvyttömyyden syyksi. Kuullessani tämän minua alkoi niin kovasti masentamaan..

Masennus-diagnoosillahan monet ovat jääneet pois työelämästä. Tämä Cfs-diagnoosin väheksyminen tuntuu aivan käsittämättömältä! Tähän tulee aivan varmasti muutos vielä joskus. Se ei kuitenkaan nyt auta minua. Masennus diagnosoidaan käytännössä keskustelun ja oireiden perusteella sekä käyttäen esimerkiksi depressioseulaa tai -asteikkoa. En väheksy olleenkaan masennusta sairautena, mutta ihmetyttää miten potilas ei useinkaan silloin kykene töihin, jos kroonisessa väsymysoireyhtymässä siihen ei ole estettä? Masennus yleensä lamauttaa toimintakykyä ja potilailta puuttuu tahtoa tehdä asioita. Cfs-potilailta ei yleensä puutu tahtoa mutta toimintakyky on oleellisesti heikentynyt. 

Ammatillinen työkyvyttömyys on tietenkin eri asia kuin varsinainen työkyvyttömyys.  Olisi kuitenkin mukava kuulla, mitä hylkääviä päätöksiä antavat tahot suosittelisivat Cfs-potilaille työtehtäviksi. Työt saisivat ainakin minulla olla mielellään makuuasennossa tapahtuvia(ei muuta kuin taittopatja mukaan) ja jos vaikka oksettaa kauheasti ei tarvitsisi mennä ollenkaan töihin! Monella tilanne yleensä muuttuu vuosien saatossa onneksi hieman parempaan, jolloin esimerkiksi osa-aikatyö voi tulla mahdolliseksi. Kaikki lääkärit joilla olen käynyt ovat suositelleet LEPOA HOIDOKSI. Kuitenkaan monelle Cfs-potilaalle ei myönnetä sairauspäivärahaa tai työkyvyttömyyseläkettä. Mielestäni tässä on selkeä epäsuhta!!

Ainakin itse olisin mieluummin terve ja työelämässä. Kaikkia väsyttää välillä töihin meneminen, mutta nauttikaa ihmeessä työssä käymisestä ketkä siihen pystytte! Se tuo ainakin taloudellista varmuutta elämään! Meillä sairastuneilla ei sekään ole aivan yksinkertaista. 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Terveys

Empatiaa vai sympatiaa?

Muutama postaus aikaisemmin kerroin luonteeni muuttuneen sairastumisen johdosta. Olen huomannut, että aikaisempi kykyni tuntea empatiaa on muuttunut enemmän sympatiaksi.  Olen aina ollut huolissani jos jollakin läheisistäni on esimerkiksi jotain sairautta tai jos joku kokee vaivojensa takia kipuja. Nämä tunteet ovat vain voimistuneet sairastumiseni myötä. Monet tuttuni kertovat vaivoistaan tai kivuistaan, eikä se ainakaan minua rasita jos joku haluaa niistä kertoa, sehän on valitettavasti monelle sitä arkipäivää.

Mietin usein tuntemiani kohtalontovereita ja haluaisin pystyä jotenkin auttamaan heitä! Tunnen suurta myötätuntoa muita sairastuneita kohtaan ja tuntuu erityisen kauhealta ajatella näitä lapsia ja nuoria, jotka ovat Cfs:n sairastuneet.  Tämä varmaankin sen johdosta,  että tiedän melko hyvin mitä he joutuvat käymään läpi! Pystyn samaistumaan heidän tilanteeseen ja toivon hartaasti heidän paranemistaan! 

Olen aiemmin kertonut,  että minun sairauteni ei ole pahimmasta päästä vaan lievä. En ole saanut tätä diagnoosia lääkäriltä, vaan olen itse näin päätellyt, koska jotkut sairastuneet ovat olleet pitkiä aikoja vuoteen omana tai jopa pyörätuolissa.

Tänään isäni haki poikamme vanhempieni luokse hoitoon useammaksi päiväksi. Se aiheuttaa minussa todella kaksijakoisia tunnelmia. Tiedän kuinka tärkeää minun on levätä, nyt sitä saan tosiaan tehdä ja poika on hyvässä hoidossa, mutta silti ikävä on tosi kova♥ Äitiys on vaikea laji!

Aloin kirjoittamaan tätä blogia, jotta ystäväni ja perheeni saisivat paremman käsityksen sairaudestani ja siihen liittyvistä vaikeistakin tunteista!

 Olen nyt kuitenkin ymmärtänyt, että suurin osa ystävistäni ovat niin kiireisiä, etteivät he ehdi lukea tätä 🙁

Kirjoittelen sitten muuten vaan..

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli