Ensimmäisiä ohjeita joita sain lääkäriltä oli unen laadun parantaminen. On kuulemma erittäin tärkeää mennä aina samaan aikaan nukkumaan ja myös herätä aina samaan aikaan. Unta pitäisi kertyä kahdeksan tuntia. Lisäksi olen lukenut, että kehon uudistumisen kannalta olisi hyvä saada unta 22.00-02.00 koska silloin mm. aivot uudistuvat parhaiten. Menen nukkumaan 22.45 ja herään kello 7.00 aivan automaattisesti. Yksilöllistähän tietysti on ihmisen luontainen taipumus eli onko aamu- vai iltavirkku. Itse olen ehdottomasti aamuvirkku ja aikaiset heräämiset eivät ole tuottaneet vaikeuksia minulle..paitsi sairastumisen jälkeen. 

Aikaisemmin syksyllä ja talvella oli kyllä aamuja jolloin en olisi halunnut nousta ollenkaan ylös sängystä. Osittain koska olin niin väsynyt ja onhan se vaikeaa nousta kun tuntuu kuin kroppa painaisi tuhat kiloa ja joku olisi ajanut jyrän kanssa päältä. Välillä mielikin oli niin musta ettei mikään olisi kiinnostanut mutta kun vaan sain kammetua itseni ylös ja näin meidän ihanan pikkuisen pojan niin jollain kummallisella tavalla sai ”pakkovirtaa”. Tarkoitan tällä sitä, että vointi ei kohentunut ollenkaan mutta yritin jättää kaikki kivut yms. taka-alalle ja alkaa puuhailla lapsen kanssa. 

Päivisin ei mielellään saisi nukkua ollenkaan, mutta jos nukkuu olisi hyvä ettei muuta kuin torkahtaisi. Torkut saisivat olla maksimissaan noin 20 minuuttia. Tästä olen välillä väsyneenä kyllä livennyt ja nukkunut jopa tunnin. Useimmiten kuitenkin lepään iltapäivällä tunnin josta noin puoli tuntia luen ja noin puoli tuntia nukun. Tämä tuntuu sopivan minulle.

Kun lääkäri ”määräsi” minulle unta kahdeksan tuntia jouduin vaikean paikan eteen. Meidän poika oli ollut nimittäin erittäin kova yöheräilijä ja sille ei tuntunut loppua näkyvän..Olimme saaneet jo kovasti apua isovanhemmilta ja miehen siskolta koska poikamme heräili noin kymmen kertaa yössä vaikka yösyömiset oli jätetty jo seitsemän kuukauden ikäisenä. Minun ihanat vanhemmat pääasiassa iskä on tämän lääkärin määräyksen jälkeen joutunut lähes asumaan meillä. Vanhempani asuvat melko kaukana toisella paikkakunnalla. Iskä on eläkkeelle jäätyään hoitanut poikaamme todella paljon. Lisäksi miehen äiti ja mies ovat hoitaneet muut yöheräilyt. Miehen vuorotyö on tosin ollut esteenä auttamiseen. Itse olen saanut nukkua alakerrassa aivan rauhassa ja olen varma etten olisi tällaisessa kunnossa jos en olisi saanut apua yöhoitoon!!

Saimme talvella ystävältä lehtiartikkelin jossa kerrottiin, että vyöhyketerapia voisi auttaa yöheräilyyn. Päätimme kokeilla sellaista pojan ollessa vuoden ja kolme kuukautta.  Ensimmäisen kerran jälkeen ei tullut vielä mitään muutosta mutta kolmannen kerran jälkeen poika nukkui ensimmäisen kerran kokonaisen yön heräämättä. Käytimme häntä vyöhyketerapiassa yhteensä kuusi kertaa ja uni on parantunut niin paljon, että noin puolet öistä hän nukkuu heräämättä ja jos hän herää yöllä niin yleensä enää vain kerran:)

Ainut haittapuoli oli, että hoitoon vieminen oli minulle tosi rankkaa ja saatoin väsähtää siitä kovastikin. Vyöhyketerapiassa oli myös puhetta siitä, että osittain lapsen yöheräilyt voivat johtua äidin sairaudesta koska lapset vaistoavat ettei äidillä ole kaikki hyvin? Uskon, että tämä pitää kyllä paikkansa. Minulla oli diagnoosin saatuani koviakin pelkoja siitä miten minun kohdalla cfs menee, onko se etenevää, aaltoilevaa, vai minkälaista ja kuinka huonoon kuntoon menen ja pystynkö huolehtimaan lapsestani.