Pojan hoitaminen sairaana
Äitinä oleminen on ollut todella haastavaa näin sairaana! Ilman läheisten apua en olisi mitenkään selvinnyt pojan hoitamisesta. Vasta nyt, noin vuosi ja kolme kuukautta sairastumisen jälkeen on vointini ja jaksamiseni tuntunut sellaiselta, että voisin ottaa pikku hiljaa enemmän vastuuta pojan hoidosta. Nyt muutaman kuukauden ajan on esimerkiksi pojan pukeminen, kylvetys tms. rasittavampi tehtävä sujunut ilman oireiden lisääntymistä tai selvää väsähtämistä. Nyt todella nautin yhteisistä leikeistä, ulkoiluista ja temppujumpasta, koska ei koko ajan ole kauheaa oloa ♡
Ennen tätä en ole vielä hoitanut poikaani yksin koko päivää, koska en olisi jaksanut 🙁 Olen kyllä käynyt aamupäivisin pojan kanssa kahdestaan esim. läheisessä leikkipuistossa tai leikkinyt kotipihalla, mutta olen saanut apua sitten aamulla/iltapäivällä/illalla hoitamiseen. Pojan hoidossa apuna ovat olleet avomies, hänen äiti ja sisko, minun äiti ja isä. Heillä on ollut ns. hoitovuorot koko sairauteni ajan. Minun ei ole tarvinnut heräillä viime marraskuun jälkeen öisin ollenkaan, vaikka poika vieläkin heräilee satunnaisesti, onneksi yleensä enää vain kerran yössä.
Aluksi tuntui oudolta ja jotenkin ”pahalta” antaa vastuu yöhoidosta kokonaan muille, vaikka tiesin sen olevan välttämätöntä! Muutenkin on ollut henkisesti vaikeaa, kun poika on pyytänyt minua leikkimään tms. ja on vain ollut pakko sanoa ettei äiti jaksa ja äiti huilaa vähän 🙁 Onneksi meillä on lähes aina ollut paikalla pojan isä, mummu, täti, pappa tai mummi, jotka ovat sitten leikkineet pojan kanssa. Kaikkeen tottuu ja kun ei kertakaikkiaan ole ollut muita vaihtoehtoja, koska ei ole välillä jaksanut edes seistä tai nousta ylös, ei silloin ole ollut mahdollista leikkiä tai hoitaa lasta! Jos minut on nähnyt ohimennen ja jutellut, ei tätä ole varmaankaan voinut arvata, koska en varsinaisesti näytä kauhean sairaalta mutta väsyneeltä joskus kylläkin. Tämän takia minua aivan varmasti paheksuu joku/jotkut, koska poikaani hoitaa niin paljon muut ihmiset..
Vaikeuksia on myös tuottaneet puolituttujen ihmisten tai naapureiden kyselyt milloin aloitan työt? Olisi tehnyt mieli vastata, että siinäpä hyvä kysymys, kukahan tietäisi vastauksen ja toivottavasti edes aloitan joskus työt! Tarkoitus on kuitenkin, että tänä keväänä poika aloittaa joka tapauksessa osa-aikahoidossa pienessä päiväkodissa. Tyttärenikin meni aikoinaan päiväkotiin ollessaan yhdeksän kuukautta ja se aikainen hoidon aloitus vähän harmittaa vieläkin, mutta hänestä on kehittynyt erittäin sosiaalinen ja hyväkäytöksinen ihminen. Olkoon sitten siitä huolimatta tai sen takia 😉
En tiedä miten sairauteni on vaikuttanut pojan kasvuun ja kehitykseen. Hän on ainakin melko herkkä luonteeltaan, mutta olisi ehkä sellainen ilman minun sairauttanikin? Pienen lapsen äitinä oleminen on haastavaa muutenkin, mutta sitä se on todellakin sairaalle!!